nopeasti

Täällä taas pitkästä aikaa.

.selkäkipuun (josta olen kärsinyt n.2 vuotta) löytyi röntgenkuvista ja kiropraktikolta ainakin yksi selitys, vihdoin!

.olen ollut syömättä leipää nyt noin kuukauden. (syön muutaman leipäsiivun silloin tällöin, ja itse leipomiani jälkiruokia, mutta leipää paljon vähemmän kuin ennen.) Leivättömyys sopii minulle ja ihoni voi paljon, paljon paljon PALJON paremmin kuin muina syksyinä. Jatkan siis leivättömällä ruokavaliolla vielä.

.löysin mahtavan mustikkapiirakan ohjeen. Tein ohjeella piirakkaa noin 4 kertaa kunnes tajusin että mitta olikin amerikkalainen cup eikä desilitra. Ihmettelinkin että olipas piirakka sokerista, ja kohosi kummallisen paljon uunissa. Ohjeessa siis oli leivinjauhoa melko runsaasti, sekä sokeria runsain määrin myös.

jotenkin tuo leipominen vain aina menee jollain tapaa väärin. :)

Muutama linkki psori-videoihin!

Katso tämä ja sitten tämä!

Olisiko muilla ravintovinkkejä? Mikä auttaa mikä pahentaa. Olen todella kypsynyt siihen ajatukseen että syksy tulee ja samalla tulee psoriläiskätkin takaisin. Minulle niin on käynyt muistaakseni joka syksy. Haluan muuttaa asian kohdallani. Aion taistella!!!

Mikä se on? Psoriasis!

Onko se asfaltti-ihottuma, ei se on psoriasis. Onko se spitaali, ei se on psoriasis. Onko se tämän näköinen? On se!

jalkani mun 1.8.2012

oikea käsi | vasen käsi 1.8.2012

miksi se vain näyttä tuolta vaikka jalka muuten on saanut aurinkoa enemmän kuin muu keho yhteensä

tämä tässä on sääreni, jos et raajaani muuten tunnistanut

kyynärpää, joka näyttää selviytymisen merkkejä, jopa HYVIN lupaavasti. BRAVO!!

Vertaa näihin kuviin, näihin tunnelmiin.Paina tästä!

Omasta elämästä

Tarvitsen paljon aikaa yksin, mutta en ikinä muista sitä kuin vasta siinä tilanteessa, kun olen jo aivan liian väsynyt muihin ihmisiin ja tilanteisiin. Olen introvertti. 

Olin muutaman päivän yksin (aah mikä ihana olotila!) ja sen jälkeen olin kuin uusi ihminen. Puhun usein paljon itsekseni ja tajusin taas miten olin kaivannut niitä rohkaisevia yksinpuheluita. Eivät ne tunnu samalta, kun joku muukin on kuulemassa, joten en ole pitkään aikaan puhunut yksin itselleni niin paljon.

Kesä ei ole ollut kovin aurinkoinen. Eli ihottumani eivät ole saaneet aurinkoa kovin paljon.

Olin eilen siskoni kanssa elixiassa ja yhtäkkiä siskoni kysyy käsivarsiani katsoen missä ihottumani ovat. Huomasin eilen itsekin aamulla, että käsivarsissa olevat ihottumat ovat muutaman päivän aikana todella nopeasti hävinneet ja parantuneet. Sitten muistin ne rohkaisevat yksinpuhelu hetket ja sen stressittömän olon kun olin yksin, yksin omassa kodissani ja sain keskittyä vain itseeni! 

Olen pitkään toivonut, että joku keksisi pillerin, joka vastaisi hyvää ateriaa, vitamiineiltaan, energialtaan ja kaikilta muilta proteiineiltaan +muilta osilta. Jos sellainen on jo keksitty, en kuitenkaan söisi sellaista, koska ideana se on kuitenkin mielestäni arveluttava. 

Olen kuitenkin melko laiska miettimään joka ikinen päivä mitä tänään syötäisiin (uudesta ruoanlaittoinnostuksestani huolimatta).

Tajusin joku päivä juotuani smoothien, että juuri nauttimani smoothiehan oli kuin pieni pilleri. Terveellinen ja nopea välipala. Jihuu!!

Muistaakseni kyseisessä smoothiessa oli maustamatonta soijajogurttia, sekoitus hedelmiä ja aronia-marjoja.

Olen myös huomannut seuraavat asiat smoothieista:

.pakastettu ananas on hyvää smoothiessa

.pakastettu purkkiananas on vielä parempaa

.pakastettu päärynä on superhyvää smoothiessa

.kaali ei oikeastaan maistu smoothiessa, jos mukana on hedelmiä ja suhteet ovat oikeat

.cantaloupe-meloni tekee smoothiesta samettisen pehmeän

.pakastimeen voi paloitella valmiita hedelmäsekoituksia, jotka laittaa kannuun esim. omenamehun kanssa sulamaan vähäksi aikaa ennen sekoitusta: nopeaa ja superhelppoa!

.smoothie ja punaviini = sakea sangria? (no en ole kokeillut, mutta kävi mielessä)

.aronia-marja ja se tummemman vihreä ruukkusalaatti eivät sovi yhteen, hyi!

Smoothie, superfood ja innostus!

Suunnittelen blogin yleisilmeen vaihtamista. Olen oikeastaan suunnitellut sitä jo kauan, mutta aloitus on aina se vaikein vaihe. Ehkä pian kuitenkin! :)

Olen nyt ollut jo viikkoja ilman karkkia. Ja olo tuntuu paljon paremmalta, raikkaammalta ja kevyemmältä. Olen lisännyt niin paljon hedelmiä, että en enää kaipaa karkkia, paitsi aina silloin tällöin sitä tunnetta suussa, kun on jotain mitä purra ja jauhaa ja tunnustella. Suurimman osan hedelmistä olen nauttinut smoothieina, joten niidenkään koostumus ei ole ollut muuta kuin mehumaista. 

Käsivarsien läiskät ovat pienentyneet todella paljon näistä viimekertaisista kuvista. Kameran laturikin löytyi, joten voisin taas pian ottaa uusia kuvia. 

Olen suunnitellut, että alkaisin lisätä smoothieiden joukkoon superfoodeja. Olen jo tehnyt muutaman smoothien, johon olen laittanut aronia-marjoja. Niiden koostumus ei ole kovin ihana, mutta smoothiessa se menee ihan kivasti sekaisin muiden aineiden kanssa. 

Olen vakuuttunut, että lisäämällä ruokavaliooni tuoreita raaka-aineita, superfoodeja ja vihersmoothieta saan terveen ihon koko talveksi. Olen täysin vakuuttunut asiasta!! 

Ja haluaisin tietää kokevatko muutkin näin suurta innostusta smoothieita kohtaan, tai oikeastaan haluaisin tietää mistä asioista innostutte! Kertokaa! Psoriin liittyen tai muuten vain elämään!!

pikku harmeja

Kun olin kirjoittanut tänne hiusten kampaamisestani ja sen tuottamasta ilosta, seuraavana päivänä kampani katkesi keskeltä. Ajattelin: no, voin kai kammata katkenneellakin kammalla. 

Seuraavana päivänä pesin pyykkiä ja kamman molemmat osat olivat pesukoneen päällä linkouksen aikana ja eivätkös ne molemmat tippuneet minipienessä vessassamme wc-pönttöön. Tilanteessa ajattelin mahtopontisesti: "Miksi maailman pitää tällä tavoin koetella?" 
Mutta onkohan tämä vihje: 
.älä kampaa tukkaasi, 
.vai osta nyt jo parempi harja?

Toinen esimerkki on uunin rikkoutuminen. En ole ikinä ennen ollut nöin innostunut leipomisesta ja ruoanlaitosta, ja eikös uunini mennyt rikki. No nyt on uuni jo korjattu ja eilen tein mustikkapiirakkaa tällä ohjeella.

Hyvää tuli, mutta senkin kanssa koin pientä vastustusta. Kirjoitin ohjeen paperille, jonka sitten voisin liata tietokoneeni sijasta. Olin kirjoittanut ohjeen alun väärin ja sekoitin aluksi sokeria ja munan, kun piti vatkata vaahdoksi voi ja sokeri. 

Joku, joka leipoo enemmän, olisi varmaan sanonut, että ei sillä järjestyksellä ole niin väliä. Olen kuitenkin päättänyt, että leipominen tässä innostuksen tilassa on tällä hetkellä minulle helpointa, kun teen kaiken ohjeiden mukaan. (Ja käytän ruoanlaitossa nykyään leikkuulautaa!! Sitäkään en ennen tehnyt. Pilkoin vain kaiken käsissäni ja toivoin etten tee haavaa veitsellä käteeni. Miten jotkut asiat ovatkaan helpompia ja kivempia kun tekee niitä "oikein".) 


Mutta siis kaksinkertaistin ohjeen, aloitin alusta ja siitä muna-sokeri vaahdosta tein piirakan päälliosan maustamattoman jogurtin kera.

Smoothie ja pari linkkiä

Karkkilakkoni muuten jatkuu vieläkin!! (Alkoi siis 20.6.2012) Hyvä minä!

Ja ostettuani lasikannun, joka on kooltaan juuri sopiva smoothieiden tekemiseen ja sauvasekoittimelleni, olen tehnyt melkein päivittäin hedelmäsmoothieta. Kohta menen tekemään leivän ja sen jälkeen smoothien!! hihii!

Joitain päiviä sitten katsoin mielenkiinnosta Jaakko Halmetojan videoita youtubesta ja katsottuani tämän aloin lisätä smoothieen myös jotain vihreää. 

Eli esipilkkominen on se juttu! Se joku vihreä siellä smoothiessa emäksisöi kehoa. Paganonkin ohjeissa kehoa pitäisi saada emäksisemmäksi. Pitäisi taas lukea Paganon kirja, jotta muistaisin paremmin ohjeet siellä. Ja jos joku ei ole kuullut John A. Paganosta ikinä, täältä tietoa.

Itse lainasin kirjan joskus kirjastosta! Kävin tänään kirjastossa ja taidan vaikkapa mennä huomennakin. On niin kivaa asua kirjaston vieressä! 

Psoriako joka paikassa!?

Ajattelin nyt mukavasti listata kaikki ne paikat kehostani, missä psoria on ollut, koska haluan tietää, onko joku paikka kehostani joskus säästynyt siltä.

Here we go!
PSORIA KEHOSSANI:

PÄÄ: päänahassa, otsassa, silmäluomissa, kulmakarvoissa, poskissa, korvassa, nenässä.

YLÄVARTALO: käsissä all over (paitsi muistaakseni kämmenet ovat säästyneet), selässä, mahassa, navassa, kyljissä, kainalossa, ranteissa.

ALAVARTALO: vasemman jalan isovarpaan ja sen seuraavan varpaan väli (ärsyttää suunnattomasti, että psori yrittää hivuttautua alemmas ja alemmas. Tuntuu kuin se juurruttaisi minut kohta maahan, argh!) Joka puolella jalkoja ja muita alueitani, paitsi jalkapohjissa ei ainakaan vielä.

Eli karkean listaamisen jälkeen, paikat, jossa psoria EI ole ollut: huulet, kaula, niska, rinnat, jalkapohjat, kämmenet, jee!

Kaikki pisteet tai laikut eivät siis ole olleet samalla kerralla näkyvillä, paitsi ehkä silloin kerran kun suunnilleen koko kehoni oli täynnä pieniä... ja ei niin pieniä pisteitä!

Päänahan psorin hoitovinkki vol.74

En tiedä miten tämän asian kertoisin, koska monelle asia on varmaankin vain jokapäiväistä toimintaa, sellaista, jota tehdään oikeastaan edes ajattelematta asiaa. Mutta minulle asia on sellainen, jota olen yrittänyt vältellä ja jonka edut olin lopulta unohtanut. Puhun siis hiustenharjaamisesta.

Lukiossa halusin olla rastatukkainen tyttö ja minulla on ollut rastat kahtena eri ajanjaksona. Silloin päänahassani ei ollut minkäänlaisia merkkejä psorista.

Rastojen jälkeen, kun hiukseni olivat taas kasvaneet pidemmiksi tajusin, että mitä vähemmän hiuksiani hoidan, sitä kiharammiksi hiukseni alkavat muuttua. En siis pitkään aikaan harjannut hiuksiani kuin vain sormilla. Joskus harvoin selvitin joitain takkuja hiuksista harjan avulla, mutta silloinkin vain selvitin sen takun, en niinkään harjannut hiuksia tai osunut harjalla päänahkaan.

Nyt päänahka täynnä psoria, olen tajunnut miten paljon hiusten perusteellinen harjaaminen voi auttaa. 

Tottakai, koska: 

.hiusten harjaus levittää talia, 

.saa kuivia psoriläiskiä irtoamaan, (joten niitä ei irtoile koko aikaa)

.saa ainakin minut olemaan repimättä päätä ja niitä läiskiä kynsin.

Olenkin alkanut harjata hiuksia joka päivä. Usein unohdan, koska en vain ole tehnyt sitä niin pitkään aikaan. Jonain päivänä tulin hyvin iloiseksi, kun tajusin että voin vaikka taas kohta harjata hiuksiani. Aah, näitä elämän pieniä iloja!

Ja hyvää juhannusta kaikille! :)

Psoriasis ja aurinko

Tässä muutama kuva psoriasiksestani ja äitini niitystä, jota hän vihdoin alkoi kasvattaa takapihallaan. Vähemmän ruohonleikkuuta, enemmän kukkia, enemmän perhosia = enemmän iloa ja vähemmän työtä. 

Niitty on vielä vähän keskeneräinen ja siis laikukas, koska "pitäähän ruoho jostain kohtaa leikata".

Oikea käsivarsi 21.6.2012

Oikea jalka 21.6.2012

Vasen käsi 21.6.2012

Oikea polvi 21.6.2012

Vasen polvi 21.6.2012

Ja koska psorini ei siis tällä hetkellä voi hyvin ja on hyvin paljon näkyvissä, olen tosissani maanantaina alkaneen karkkilakkoni suhteen sekä leipomisinnostukseni suhteen myös.

Jatkoin leipomis/ruoanlaittokokeiluita eilen ja päätin (turvallisuushakuisesti) tehdä samaa naan-leipää ja samaa kesäkurpitsalevitettä kuin muutama päivä sitten. Mutta kaikki ei nyt tällä kertaa mennyt taaskaan ihan putkeen. 

Naan-leipä oli uunissa ja uunin lämpö oli 275c, (eli täysillä). No yhtäkkiä uunin lamppu sammuu, ja hetki sen jälkeen palovaroitin alkaa soimaan. Hmmm.. leipä ei ollut vielä edes uunissa ja poikaystäväni hätääntyy enemmän kuin minä ja pyytää, että laitan uunin pois päältä. Uunista ei tule savua, eikä muuallakaan todellakaan pala (ei edes naapureilla.)

Käytin uunia naan-leivän paistamiseen vielä noin.20 minuuttia, vaikka aikaisempi naan-leipäni paistui noin 10minuutissa. Leipä ei paistu, eli lampun lisäksi uunista meni jokin muukin osa rikki, kuka tietää mikä osa..

Miksi innostustani testataan juuri, kun olen alkanut innostua leipomisesta? Miksi? Oi miksi?

Lopulta paistoin leivät yksitellen paistinpannulla ja jokainen niistä kärvähti molemmilta puolilta jostain kohtaa.

Mutta miten saan uunin toimimaan taas?

Karkkilakko ja katastrofipulla

Olen ollut maanantaista asti onnistuneesti karkkilakossa! :) Eli siis kaksi päivää ja tämä aamu. Ja olen myös päättänyt että leivon enemmän pullia, kakkuja, leipää, mitä vain. Sekä myös teen enemmän ruokaakin itse. Ja kaiken tämän lisäksi haaveilen tehosekoittimesta, tai siis sellaisesta smoothie-blenderistä. Olen haaveillut sellaisesta jo viimeiset 8 vuotta, mutta jostain ihmeen syystä en ole ostanut sellaista. No nyt olen päättänyt pärjätä poikaystävän sauvasekoittimella smoothieiden suhteen.


Eilen tein ensimmäisen smoothien pitkästä aikaa. Siihen tuli:
.mustikoita
.banaania
.soijamaitoa


Suunnittelin laittavani siihen myös omenaa, mutta
a)omenat olivat menneet jo ehkä hiukan huonoiksi
b)en tiedä miten omena sopii soijamaidon kanssa.


Maanantaina tein Naan-leipää ja kesäkurpitsa-tahnaa. Seuraavien sivujen ohjeilla: 
Tuulitarina+Naan-leipä ja Lettupannu+kesäkurpitsalevite.
Nam!


Ja mitäkö tein eilen? -Pullia.


Seuraavaksi pitkä selitys siitä miten pullia EI kannata tehdä!


.Aloitin noin kymmenen aikaan illalla ja tajusin, ettei meillä ole sokeria. No kävin ostamassa sokeria lähikaupasta, joka on hyvin hyvin lähellä kotiamme ja auki myöhään.


.Olin laittamassa suolaa takaisin hyllylle, en ylettynyt ja suolapurkki tippuu avonaisena ja puolet jäljellä olleesta suolasta leviää pöydälle ja lattialle. Nice!


.Tein ilmeisesti jotain väärin taikinaa tehdessä.. tai aika montakin juttu oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna (esimerkiksi 
1)en käyttänyt maitoa vaan vettä, 
2)en laittanut kananmunaa taikinaan, koska ei ollut, enkä tajunnut ostaa kaupasta ja puolitin ohjeen, joten taikinaan olisi tullut vain puolikas kananmuna, joten ajattelin että ihan sama onko sitä vai ei, 
3)sekoitin kuivahiivan suoraan kuumaan veteen, enkä jauhoihin kuten ohjeessa sanottiin.)


Ja mitenkö pullille kävi? -huonosti (ja toisaalta hyvin koska söin niitä jo aika monta)


.Taikina ei kohonnut ollenkaan siinä taikinakulhossa (poikaystävän mukaan kohotin sitä liian kuumassa. Olin aina luullut että mitä kuumempi sen parempi.. öö no ei kai sitten.)


.Taikina oli kamalan vetelää ja kamalan vaikeaa käsitellä
1.tein voisilmä-pullia ja kun laitoin pullan kohoamaan pellille, se alkoi litistyä litistymistään ja levitä pellillä.
2.tein korvapuusteja (ilman kaulinta) ja lopulta sain vetää taikinaa veitsellä irti poydästä (tai no leivinpaperista, jonka päällä pullaa tein. Kamalaa! 
Ainiin, voi tietysti oli jääkaappikylmää eli mahdollisimman kylmää siis. Voita levittäessä veitsi teki reikiä taikinaan koko ajan. Yritin lämmittää voita ensin lasissa ja vesihauteessa ja sitten uunissa lautasella. 


Uunissa pullat näyttivät siltä että niihin ei tule väriä ollenkaan, ja että joka ikinen pisara voita tulvii niistä ulos eli ne lilluivat voisella leivinpaperilla uunissa. hmmm nam!


Korvapuustit maistuivat ihan piparkakuilta ja voisilmäpullat kovilta sämpylöiltä joihin joku on vahingossa laittanut vähän liikaa sokeria ja kummallisen voipaakun päälle.
Tässä vielä muutama todiste:

Katastrofit pellillä

Katastrofit valmiina

Jee, pullia!

Olemattomat vatsalihakset eivät pidä alkoholista

Eilinen:
.ihanan kesäistä
.ylikallis bussimatka kaupunkiin
.Tampereen muutama terassi
.1 voitettu tietokilpailu, kaverin kaverin lähikapakassa
.iloinen mieli
.ystävä, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen
.aurinkoa psoriasiksen peittämille käsivarsilleni
.ylikallis bussimatka takaisin nykyiseen olinpaikkaani (bussikuski KAAHASI!)


Tänään:
nyt
.tunnen koko ajan kuinka olemattomat vatsalihakseni vetävät minut istumaan huonoon asentoon
.tunnen miten selkääni sattuu, kun en jaksa istua suorassa
.kynsilakkakokeiluita


illalla
.Euroviisut! :)


Ja olen nyt päättänyt:
On tullut aika alkaa pitämään minusta! Siis minun! 
Ja on tullut aika alkaa pitämään minusta huolta!


Aloitan projektin lihasteni kasvattamiseksi!
Liityin taas Elixiaan ja tällä kertaa en aio hyljeksiä mitään siellä. Ennen kävin vain tanssitunneilla ja joogaa muistuttavilla fitness fusion-tunneilla, silloin tällöin venyttelyssä ja joskus harvoin salilla. Mutta tällä kertaa aion kokeilla kaiken powerista fitballiin. (Paitsi pyöräilytunnille en mene, ikinä!) Aion ottaa kunnonkohotuksen tosissaan ja näyttää hyvältä taas talvella kun kaikki pitää verhota kerrospukeutumisella kylmää vastaan. 


En kestä enää tätä kehoni tunnetta voimattomuudesta ja vetelyydestä! Olen myös mielestäni laiha ja silti näytän löysältä. Laihtua en halua enää ollenkaan, mutta haluan olla kunnossa varsinkin kun

Sattuma

Olen ollut tänään hyvin iloinen. Kävin Tampereella, Hämeenpuistossa, ostin Eurooppalaiselta torilta kalliita herkkuja:


.älyttömän superhyviä oliiveita yrttimarinadissa
.jotain muita jättisuuria hyviä oliiveita
.ranskalaisen patongin
.aurinkokuivattuja tomaatteja


ja söin niitä äidin, mozzarellan, salaatin, teen ja jopa viinin kanssa.
Tai siis äiti söi kanssani näitä hyviä hyviä ruokia. Katsoimme sarjoja ja huomasimme miten mahtavan hyvin viini, joka vain sattui löytymään kaapista, sopi niiden yrttioliivien kanssa. 


Totuin kävelemään Barcelonassa joka päivä todella pitkiä matkoja. Kävelin poikaystäväni kanssa melkein joka päivä yli 5km. Ja myös todella monena päivänä yli 10 km. Luulen että useat, jotka ovat käyneet Barcelonassa ymmärtävät, että siellä vain tulee käveltyä hyvin paljon. Kyseinen kaupunki on yllättävän pieni, mutta silti jos kävellen on liikenteessä kävelyä vain kertyy paljon. (Olipa ehkä sekavasti selitetty.) 


Moni varmasti aina kävelee työmatkoja tms. päivittäin, mutta en minä ainakaan ennen. 


Yritän siis sanoa, että paluuni jälkeen olen kaivannut juuri sitä kävelyä ulkona, uusien (ja tuttujen) katujen katselua. Mutta koska Barcelonassa tuli käveltyä niin paljon, olin ja varsinkin jalkani olivat melko väsyneet palattuani Suomeen. Ja paluuni jälkeen olen levännyt, roikkunut netissä lukemassa blogeja ja yrittänyt järjestellä kaikkia tavaroita, jotka jätin lähtiessäni. 


Tänään kuitenkin otin kameran mukaan Tampereelle ja kuvailin kuin turisti. Se tuntui mahtavalta. Ja huomasin että, joku muukin oli tehnyt aivan tätä samaa, paikkana vain Helsinki.


Ja seuraavaksi sarjassa: Wow, tekoturismivalokuvauksen huippuja, olkaa hyvä! 


ps. pastellikynnet oli kokeilu Anttilasta! :)

Päänahan psori

Näin unta viime yönä, että olin jossain juhlissa ja joku sanoi minulle, että voin syödä vasta kun valkoiset lastut päästäni ovat poissa. 


Raavin psoriläiskiä päänahasta päivittäin. Välillä en edes huomaa että kädet ovat taas hiuksissa. Välillä huomaan katsoa lattialle ja valkoiset lastut peittävät lattiaa. Asunnossa, johon muutamme kesäkuun alussa, on vaaleat lattiat. Ehkä en sitten tunne niin huonoa omaatuntoa, kun sotken ihollani lattiat. 


Tänään kampasin hiuksiani melko tiheällä kammalla ja kampa tarttui kiinni kohtiin, joihin oli yön aikana muodostunut arpia. Revin eilen lastuja päänahasta vimmalla irti. Psoriläiskien kohdalla iho ainakin nopeasti uusii itsensä, eikös läiskät juuri johdu siitä että iho ei ymmärrä että sen ei tarvitsisi uusiutua niin nopeasti. 


Menen muutaman viikon päästä hakemaan taas lisää rasvoja lääkäriltä ja pitäisi ehkä pyytää myös joku apu päänahkaan. Joku taisi kommenteissa jossain vaiheessa kertoa jonkun aineen nimenkin. 

Maailman mahtavin ranta

Barcelonasta paluuni jälkeen olen taas ollut koditon. Tänään kuitenkin allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Muutan taas omaan kotiin Tampereelle!! Muutto tosin tulee olemaan vasta 2.6. 

Tulevaan kotiini olen todella tyytyväinen! Sopivan kokoinen kaksio, lähellä Tampereen keskustaa, vanhassa talossa!!

Paluumatkalla Barcelonasta kävimme Bilbaossa, joka oli mahtava paikka. Yllä oleva kuva on kylästä Bilbaon lähellä. Rannalla oli vain muutama ihminen meidän lisäksemme. Kuvasimme auringonlaskua niin antaumuksella että myöhästyimme viimeisestä metrosta ja juoksemalla ehdimme viimeiseen bussiin, jolla pääsimme takaisin Bilbaoon ja hotelliimme.

Katselin muitakin kuvia kyseiseltä rannalta ja aloin huvikseni ja kokeilun vuoksi muokata yhdestä minusta otetusta kuvasta pois ihottumaläiskiäni. Olin jo tyytyväisesti muokannut kaikki läiskät jaloistani näkymättömiin ja olin tallentanut kuvan ja sitten vasta tajusin että en ollut tehnyt mitään käsissäni oleville läiskille. Avasin kuvan uudelleen ja tajusin että kuvassa ihottumaläiskiäni ei edes näy käsissä. Mukavaa!

Seikkailu jatkuu Suomessa

Barcelonan, Sitgesin, Valencian, Zaragozan, Bilbaon ja Milanon jälkeen olen taas takaisin Suomessa. Viikkoa vaille kolmen kuukauden seikkailu oli hyvin antoisa, tosin aivan liian lyhyt. 


Ennen lähtöä toivoin että kesä olisi saapunut espanjaan jo aikaisemmin, mutta kevät viipyi pidempään. Vasta Milanossa paluumatkalla, kolme päivää sitten oli kuuma, hellepäivä. Istuin Milanossa Duomon portailla ja sain vielä matkan viimeiset auringot käsivarsilleni.


Olen taas päässyt hieman lähemmäs sitä mielentilaa, jossa olin silloin ennen ihokatastrofia, (ihokatastrofi: se aika kun ihottumani levisi kaikkialle kehooni). Silloin ennen hyväksyin että ihollani on muutakin kuin pisamia, rasvasin kun ihottuma vaivasi ja elin elämääni ajattelematta mitä joku ajattelee, enkä myöskään itse ajatellut ihoani koko ajan. 


Viimeisen kolmen kuukauden ajan olen saanut paljon muuta ajateltavaa ja toivon että myös täällä Suomessa jatkan iloisin mielin kesän ja auringon odottelua. 


Tänään kävin Tampereella syömässä sushia ja oli aivan pakko ottaa kuva hämeenkadusta, koska se oli niin tyhjä. Käveleekö kello 19.30 hämeenkadulla oikeasti vain muutama ihminen ja onko tiellä todella vain kolme autoa? 
Totuin kai siihen Barcelonan ihmisvilinään ja tungokseen varsinkin metrossa, että Tampere tuntuu autiolta. Olen vieläkin varma, että jossain oli joku tapahtuma jonne kaikki muuten hämeenkadulla oleilevat ihmiset olivat tuppautuneet tänään kello 19.30-19.45. 

Juhlat!

Juhlin saavutustani ja sitä että uskalsin muuttaa elämääni ja muuttaa Barcelonaan! Haaveilin tästä 10 vuotta! Lasissa Freixnet ja lautasella Cup&Caken cupcake! 

Onnea saavutuksesta, hyvä minä!! :)

Sain inspiraation taas itseni rasvaamiseen!

.Tänään aamulla olo tuntui jo sen verran paremmalta, että pääsin suihkuun. Virkistyin huomattavasti suihkun jälkeen, kun tutkin hieman psori-tilannettani. 
Luultavasti siitä kaikesta oksentamisesta oli se hyöty että keho samalla puhdistautuu, mutta voiko se näkyä iholla näinkin nopeasti?


Muistaakseni vielä muutama päivä sitten jaloissani olleet ihottumat olivat paksuja ja hilseileviä, tänään iho niiden kohdalla näytti hyvällä tavalla ohuelta, terveemmältä. 


.Ihmettelyn jälkeen päätin rasvata itseäni pitkästä aikaa AboBasella, ja oi sitä pehmeän ihon määrää!!


.Olemme poikaystäväni kanssa tulleet siihen lopputulokseen että tämän kertainen Barcelona matkamme jatkuu luultavasti syksyllä mutta saa tauon kesän ajaksi, jolloin suuntaamme Suomeen. Päätöksen jälkeen ajattelin matkustamista ja pakkaamista ja kaikkia näitä tavaroitani täällä. Päätin että en todellakaan aio kantaa takaisin Suomeen kaikkia näitä rasvoja.


.Ja koska aurinko parantaa myös tervettä ihoa vielä terveemmäksi (ainakin toivon mukaan) rasvaan siis nyt itseni mahdollisimman terveäksi ja otan kaiken auringon talteen!!

Psori-tiedote / torstai 29/3

Vaikka täällä Barcelonassa onkin ollut jo aurinkoista (nyt jo monena päivänä 19-21 astetta) en ole vielä oikein päässyt antamaan auringon valohoitoa niihin paikkoihin, joissa ihottumaa on. 

Ja vaikka kasvoni ovat saaneet täällä paljonkin aurinkoa, silti vasemman puolen kulmakarvan kohdalla on vielä läiskä, pirun tarmokas läiskä onkin!! 

Eli syön täällä huonosti! Tiedän sen.

.syön tomaattia päivittäin

.syön silloin tällöin perunaa (enimmäkseen paikassa nimeltä Cat Bar, ihana vegaanibaari!)

.en juo tarpeeksi vettä

.ja luultavasti vain en syö tarpeeksi!

Mutta täällä ollessa psoriasikseni on vaivannut minua vain oikeastaan siten että olen ajatellut enemmän mitä muut ihmiset ajattelevat. En ole esimerkiksi kehdannut ottaa pitkähihaista pois päältä, vaikka on ollut kuuma, koska olen ajatellut että mitä muut nyt ajattelisivat tälläisessa hienossa ravintolassa jos he näkisivät käsivarteni ja kaikki läiskät. Heiltähän menisi ruokahalua ja he pitäisivät minua likaisena.

Muuten läiskät ovat vain saaneet olla. Siinähän ovat, jos ovat!

Olen välillä jaksanut rasvata läiskiä, pitäisi jaksaa enemmän, koska se kuitenkin auttaisi. Mutta milloinkaan ei ole se oikea aika. 

En halua rasvata aamulla koska lähdemme ulos ja siellä paistaa aurinko.. aurinko ja ihottumarasva = ei hyvä yhdistelmä.

En halua rasvata illalla koska sitten kaikki lakanat olisivat aivan rasvaisia, tai yöpaitani liimautuisi kiinni rasvaan.

Aurinkoa on luvassa täällä jatkossa luultavasti joka päivä! Siistiä! Parasta tässä matkassa on se että tulen saamaan supersuper-pitkän kesän.

Ja nyt kun vatsatautini ansiosta olen puhdistunut, voin aloittaa hedelmällisen elämän syömällä enemmän hedelmiä ja vitamiineja. Kiitos vatsatauti!

Yleislakko

Espanja - Katalonia - Barcelona - kaupunginosa: Eixample:


.Koko Espanjan laajuinen yleislakko (nyt)
.mielenosoituksia
.poliisihelikopteri pörrännyt koko päivän ilmassa
.läheltä ja kauempaa kuuluu pamauksia
.korttelin päässä asunnostamme palaa kasa suuria roskiksia, joilla jotkut tukkivat kahden autotien risteyksen


.ja missä minä: mahataudissa sängyssä
.naapurista kuuluu joku sama espanjalainen laulu repeatilla joka sieltä kuului myös eilen ja muistaakseni myös toissapäivänä. 
.aurinko paistaa parvekkeellemme ihanasti, ehkä kohta vielä jaksan käydä siellä nauttimassa 


.Ja missäkö haluaisin olla? Kaupungilla tuntemassa sen energian joka siellä purkautuu, kaupungilla kuvaamassa, puistossa lukemassa kirjaa auringossa, mutta lepään nyt sitten täällä kotona peiton alla.

Unelmia

Elämä Barcelonassa ei poistanutkaan kaikkia ongelmia. En tosin niin olettanutkaan, mutta todella todella toivoin, että muuton jälkeen 
.ihottumat poistuisivat 
.minusta tulisi avoimempi hetkessä
.olisin iloisempi, rohkeampi, itsevarmempi 
.saavuttaisin hetkessä ja helposti unelmiani!


Äitini kirjoitti sähköpostissaan ettei itseään pääse pakoon. 


Sitä juuri toivoin tänne muuton yhteydessä. Ajattelin että jossain Ranskan yllä lentokoneessa istuessani muuttuisin sosiaaliseksi ja nauravaiseksi espanjattareksi, alkaisin puhua espanjaa sujuvasti viimeistään kahden täällä olo viikon jälkeen ja juttelisin ihmisille metrossa ja kaduilla, ravintolassa tilaisin sujuvasti sitä mitä haluan ja jopa kysyisin mitä tarjoilija suosittelee. 


Tätä ei siis ole tapahtunut. En missään tapauksessa ole pettynyt täällä oloon, mutta olen ymmärtänyt miten paljon asiat ovat omasta asenteesta kiinni. 




Viime viikolla poikaystäväni sisko, Jaana, joka on asunut jo monta vuotta Saksassa, kävi vierailemassa täällä. Puhuimme asiakaspalvelusta ja sen laadusta täällä ja Suomessa. Jaana oli sitä mieltä että Suomessa saa todella hyvää palvelua, olimme poikaystäväni kanssa hieman toista mieltä. 


Olen tavannut Jaanan vain muutaman kerran, joten en tunne häntä vielä kovin hyvin. Täällä ollessaan hän oli kuitenkin todella avoin ja iloinen. Hän jutteli todella paljon kenelle tahansa, ravintolassa hän kyseli tarjoilijalta mitä naapuripöydässä syödään, hän jutteli hotellin henkilökunnalle kuin omille ystävilleen.


Jälkikäteen ajattelin asiaa lisää ja tajusin että tottakai hän saa hyvää palvelua, jos hän itse kohtelee ihmisiä kuin he olisivat hänelle läheisiä. Hän itse tuo niihin tilanteisiin sen arvon, jolla hän saa hyvää palvelua. 


Hän on usein myös lomalla Suomessa vieraillessaan, rentoutumassa.


Tajusin myös miten paljon minuun vaikuttaa se etten ole täällä vain muutaman viikon pituisella lomalla, vaan elämäni on nyt täällä. 
Jos haluan voida paremmin, hymyillä enemmän, olla avoimempi, minun täytyy kohdata ne asiat, jotka tekevät minusta alakuloisen, ja ne asiat, jotka saavat elämän jopa tässä ihanassa ja valoisassa kaupungissa tuntumaan välillä toivottomalta. 




Silti olen ollut varsinkin tänään onnellisempi kuin aikoihin. Melkein kuukausi on jo kulunut ja selailin kuvia siitä kaikesta mitä olemme tehneet. Ja vaikka tuntuu että aika on kiitänyt ohi, olemme jo ehtineet nähdä vaikka minkälaisia katuja ja polkuja! :)




Täällä ollessa olen:


.liikuttunut niin paljon yhdestä katusoittajabändistä että minun piti poistua paikalta syrjemmälle kun aloin itkeä, enkä tarkoita mitään pientä silmien kostumista vaan kunnon itkua.


.ottanut miljoonittain kuvia


.syönyt aivan liikaa tomaattia. Tuntuu että olen elänyt monia päiviä Pans&companyn täytetyillä patongeilla, joissa on aina tomaattia välissä. Täällä kaikessa ruoassa on tomaattia (tai perunaa). ärsyttää! Ja ainakin tästä johtuen ihottumat käsissäni ovat hirvittävät. Tänne tullessa ne olin hyvin saanut ne rauhoitettua, mutta nyt on liikaa villiintymistä tapahtunut. Aivan liikaa! Elocon kuuri alkoi eilen. Toivottavasti rasvat jotka otin mukaan riittävät.
Toisaalta täällä ollessa olisi mielenkiintoista käydä lääkärillä ja saada tämän maan asiantuntemusta.. (jos osaisin espanjaa enemmän, voisinkin vaikka kokeilla)

Bull & Pear:in sovituskopissa 2.3. Kuvan ottamisen jälkeen läiskät ovat vielä suurentuneet, blaaaah!

Barcelonassa!!

Täällä olen, Barcelonassa! :) :) JEEE!!

Saavuin tänne, poikaystäväni kanssa, ilman tietoa asunnosta hieman yli viikko sitten. Olimme varanneet hotellin kolmeksi yöksi toivoen että siinä ajassa löytäisimme asunnon. Asunnon saaminen kävi odotettua helpommin, koska kävimme katsomassa kahta asuntoa saapumispäivänämme ja niistä asunnoista otimme jälkimmäisen. 

Olimme etsineet asuntoa jo Suomesta käsin muutaman nettisivun kautta. Ensimmäisiksi kolmeksi päiväksi olimme varanneet hotellin. Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia näiden asuntojen suhteen ja olin valmis olemaan hotellissa vielä lisäpäiviäkin, mutta oli todella iloista ja vapauttavaa kun asunto löytyi noinkin helposti!

Olimme sitten kolme päivää turisteja niinä päivinä kun odottelimme että pääsisimme uuteen kotiimme. 

Nyt olemme asuneet tässä uudessa kodissamme jo viikon ja kaikki ei ole aina ihan loistokasta, mutta ihanaa silti.

(Asunto on kylmä, kylpyhuoneen vesisäiliö vuotaa ja ovista tulvii tupakansavu huoneisiimme.) Mutta olen päättänyt olla välittämättä epämukavuuksista ja yritän hymyillä vaikka ärsyttäisikin! 

Tässä muutama kuva asunnosta aurinkoisena päivänä! 

Pyykit kuivuvat ihanasti ulkona ikkunan edessä olevilla naruilla.

Aamiaiseksi maustamatonta jogurttia, mysliä ja omenaa!

Ihana oma barcelonalainen parvekkeemme! :)

Suuri muutto lähestyyyyy!!

Kello on liikaa, D-vitamiinit hukassa muuton jäljiltä, auto ei lähde käyntiin pakkasen takia, selkää kivistää (is that a word), talossa, jossa majailen, on tooodella kylmä sisällä, mutta olen silti hyvällä tuulella!! :)

Kerroin joskus aikaisemmin että olen muuttamassa ulkomaille tänä keväänä, ja lähtö on nyt jo todellakin varmaa ja lähtö myös on todella lähellä! 

Helmikuun puolivälissä suuntaan Espanjaan! Joksikin aikaa.. pysyvästi..kuukausiksi, puoleksi vuodeksi, sitä en vielä tiedä! Mutta elämäni suurin muutto alkaa olla enää päivien päässä! JIHUU!! JEE!!

Kirjoitin aikaisemmin, että taltutin päänahan psoriläiskät eloconilla. No nyt hiusraja otsasta päälaelle asti tuntuu olevan taas psorin peitossa. Ärsyttävää!

Ja läiskät ovat muuttuneet yhtenäiseksi hilseileväksi osaksi. Ei todellakaan viehättävää!!!

Tuntuu, että saan olla koko ajan repimässä hiuksista irti valkoisia ärsyttäviä hiutaleita.

Mutta kaikki ei ole yhtä huonosti!!! 

Tänään oli viimeinen työpäiväni! VIIMEINEN! Olen vähän aikaa vapaalla ja saa nähdä mitä jännää tapahtuu kun helmikuu alkaa!! :)

Käsivarsiini syksyn mittaan tulleet ihottumapisteet ovat eloconilla rauhoittuneet ja sen lisäksi myös monia vuosia kamalassa kunnossa olleet kyynärpäät ovat todella todella todella hyvässä kunnossa! Eli psori nyt näyttää siirtyneen paikasta toiseen. 

Olen ehkä kuitenkin enemmän iloinen käsien hyvästä kunnosta kuin olen kiukkuinen päänahkani kunnosta, joten hyvä ruisleivättömyys, hyvä d-vitamiinin lisäys ja hyvä työpaikattomuus!!! JEE!