Psoriasis blogs in english

Would you like to read this blog in english? :)

Please leave a link below if you know any psoriasis blogs that are written in english, thank you!

Ja tottakai myös suomalaisia tai mitä vain psoriblog-linkkejä, kiitos!

¡Hola!

Nyt taas uudelleen kotona toisen matkan jälkeen. Saavuin Barcelonasta muutama päivä sitten ja tänään ihastelin kyynärpäitäni, jotka ovat todella paljon terveemmät kuin ennen matkaa.

Marraskuussa aurinkoa Teneriffalla + rasvausta eloconilla--> paranemista

Viikon aikana kotona rasvausta eloconilla --> paranemista

Barcelonassa hirvittävä määrä kävelyä, eli liikuntaa ja ulkoilmaa (ei eloconia) --> paranemista vieläkin. Jee!!

Muutenkin ihottumakohdat säärissä ja käsivarsissa tuntuvat pehmeämmiltä, ja  ei-niin-hilseileviltä. Hyvä!!

Työpäiviä jäljellä n.15kpl! :)

Kotona taas

Super-ihana matka on nyt ohi! Ensi torstaina nousen uudelleen koneeseen ja tällä kertaa kaupunkina on Barcelona, jeee!!

Matkalla oli mahtavaa! Matkustin yksin, koska matkaseurani oli jo lomaillut viikon. Lento lähti Tampereelta, josta olen lähtenyt jo muinakin vuosina. Kenttähän on todella pieni, mutta silti onnistuin jännittämään kamalasti jo ennen koneeseen nousua. No ehkä parempikin oli kuluttaa kaikki jännitys jo ennen lentoa, koska lentokone oli yhdessä suuressa ilmakuopassa tai myrskyssä puolet lennosta. En jännittänyt enää koneessa ollenkaan. Muutamilla aikaisemmilla kerroilla olen pelännyt laskua ja nousua, mutta nyt olin ihan rauhallinen. 

Määränpää oli siis Teneriffa, Las Americas. Aurinko paistoi kaikkina aamuina, muutamana päivänä oli hieman pilvisempää, mutta aamuisin ainakin sain aurinkoa ihottumille hyvin. 

Kyynerpäät varsinkin voivat nyt todella hyvin. Olen jatkanut Eloconilla rasvausta, joka todella hyvin rauhoittaa läiskiä. 

Buenas noches, menen nukkumaan! :)

Ilman maitoa, ruista, karkkia, sokeria, but i like it!

Okei. 

Jäljellä sunnuntai-ilta, huominen ja tiistaina-aamu ja sitten olenkin jo lentokoneessa kohti Teneriffaa!! Jihuu!! 

Turistimaineestaan huolimatta Playa de Las Americas on aivan ihana paikka. Hotellimme on Las Americasin ja Los Christianoksen rajalla. Vastapäätä hotelliamme on ranta, ja toisella puolella on Zara, joten ihan mukava sijainti :)

Olen siis monena vuonna tähän aikaan käynyt kyseisessä paikassa, ihottumien takia ja onhan nyt muutenkin tämän pimeyden keskellä ihana päästä meren rannalla kävelemään.

Tänä vuonna ihottumatilanteeni on kuitenkin paljon paljon parempi, kuin esimerkiksi viime vuonna. 

En ole rasvannut koko syksynä ihoani rasvaisilla perusrasvoilla suihkun jälkeen, kuten jouduin tekemään joka ikisen suihkun jälkeen aikaisempina syksyinä ja talvina. Ihottumaa on syksyllä tullut lisää käsivarsiin, mutta läiskät ovat pienempiä eivätkä kutia, eivätkä myöskään leviä sitä vauhtia kuin aikaisempina syksyinä. Joinakin päivinä suihkun jälkeen rasvaan osia kehostani melko laimealla rasvalla, joka kuivuu nopeasti eikä likaa lakanoita tai vaatteita.

 

Tässä ehkä muutama syy ihoni parempaan kuntoon:

.Syön D-vitamiinia purkista päivittäin. 

Päivittäinen annostukseni on 40mg. Eli syön luultavasti enemmän kuin viralliset suositukset kehottavat. Purkissani lukee Professorin D3-vitamiini. Vahvuus 20mg/pilleri, joita siis syön 2 kpl 2/päivä. 

En löytänyt virallista D-vitamiinin saantisuosituksia aikuiselle. Vai onko niin ettei aikuiselle suositella D-vitamiinia purkista?

Mutta syön tyytyväisenä D-vitamiinia purkista, koska en syö tarpeeksi kalaa, enkä syö maitotuotteita, joihin on D-vitamiinia lisätty.

Tässä linkki: Uusi Musta verkkosivun artikkeliin D-vitamiinista!

.En syö ruisleipää enää ollenkaan, ja syön leipää paljon vähemmän kuin ennen. Pääasiassa syön Vaasan 100% Kaura-paloja, nam! Joku kysyi karppaanko, vastasin en. En vain syö ruisleipää. En ole edes ottanut selville kunnollam mitä karppaaminen on.

.En syö maitotuotteita.

Todella harvoin juustoa, maitojäätelön olen korvannut Oatlyn kaurajäätelöllä.

.En syö karkkia enää niin paljon (silloin tällöin muutaman)

.Syön todella paljon enemmän hedelmiä kuin ennen, varsinkin omenoita.

Ruisleipä ja psoriasis

Vaikuttaako leipä ja erityisesti ruisleipä jotenkin psoriläiskiini?

Olen aina rakastanut ruisleipää. Olen pitänyt kauan leipää hyvänä välipalana, helppona ja tarpeeksi täyttävänä. Nyt noin kolmeen viikkoon en ole syönyt ruisleipää. 

Jonkin verran olen syönyt vaaleaa leipää, mutta sitäkin paljon vähemmän kuin ennen. 

Kokeiluni alkoi, kun noin kolme viikkoa sitten muutamana päivänä minulla vain ei tehnyt mieli leipää, ja kun olin korvannut niinä päivinä välipalalaivät muilla tuotteilla, tuntui helpolta jatkaa kokeilua.

Olen samaan aikaan rasvannut läiskiäni noin joka toinen päivä aamulla ja illalla muistaakseni bemetsonilla. Mutta suunnilleen samoin olin tehnyt aikaisemminkin, kun söin leipää enemmän. 

Kokeilun ensimmäisen viikon jälkeen tuntui, että läiskät rauhottuivat, eli ne eivät punoittaneet, niitä ei kutittanut, ja ne eivät ainakaan suurentuneet. Kyynärpäissäni olevat läiskät ovat jopa hieman pienentyneet.  

En ruisleipää edes niin kaipaa, mutta haluan vielä selvemmin tietää pahenevatko läiskät uudelleen jos alan taas syödä enemmän ruisleipää.

Myötätunto itseä kohtaan

Edellisen tekstin kommentoija sai minut miettimään psorin häpeämistä. Olen hävennyt ja myös ollut piittaamatta. Viime päivinä olen saavuttanut uuden tason psorin hyväksymisessä.

Se tapahtui kahden asian auttamana.

1. Luin Rupert Isaacsonin kirjaa "Hevospoika", jossa oli yksi mielenkiintoinen kohta myötätunnosta itseä kohtaan. Tästä tekstin loppuosassa lisää!

2. Vierailin 'Psoriasis - ihon alla'-sivustolla.

Jos sivustolla pyritään siihen, että psoria sairastava ihminen lähentyy psorinsa kanssa ja hyväksyy sairautensa, silloin sivusto onnistui tavoitteessaan, minun kohdallani.

Mutta miksi sivustolla ei selitetä kunnolla mitä 'ihon alla' tarkoittaa? Viittaako se kenties ruokaan, jota syömme, muihin elintapoihimme, vai vain johonkin fyysiseen tapahtumaan ihon alla, johon emme voi vaikuttaa.
Taas tunnen itseni myös tyhmäksi, koska vierailin muistaakseni jokaisella sivulla kyseisellä sivustolla, ja silti turhauduin, koska tuntui etten ymmärrä, mutta silti mietin, enkö vain ymmärtänyt.
Joten, joko sivun sanomaa pitää syventää, selventää tai sitten minun pitää vain mennä sivustolla uudelleen vierailulle.

Ja tämä lähentyminen minun ja psorini välillä tapahtui seuraavanlaisesti, tein testiä.
Sivustolla oleva kysymys: miten hoidan psoriani tällä hetkellä:
.rasvoilla

Paljonko käytän aikaa rasvaamiseen päivittäin:
.minuutin (säälittävää, tiedän)

Tulos oli se, että käytän vuodesta yhden päivän psorini hoitamiseen!! Yhden vaivaisen päivän, päivittäisellä minuutin rasvaamisella!

Eihän tämä tietenkään kerro koko totuutta kohdallani, koska tällä hetkellä, kesän jälkeen, ihoni on melko hyvässä kunnossa, mutta tämä avasi silti silmiäni, koska tajusin, että en varmaankaan käytä psorin hoitoon niin järkyttävästi aikaa kuin olen ajatellut ja jos vain hyväksyn ne rasvaushetket, voin saavuttaa tasapainoisemman tilan psorin kanssa. Ja tamä jos mikä on tavoiteltavan arvoista!!

Ja sitten siihen kirjaan:
Rupert Isaacsonin kirjoittama kirja kertoo kirjoittajan autistisesta pojasta, Rowanista, ja koko perheen selviytymisestä asian kanssa. Kirjoittajan vaimo, Kristin, on psykologi, joka on kiinnostunut buddhalaisuudesta.
Seuraava pätkä on kirjasta. (jos et jaksa lukea koko tekstiä, lue vain tummennetut osat.)

"Hän on kuin synnynnäinen buddhisti", Kristin sanoi Rowanista. Katsoin häntä kummissani. Muutaman viime vuoden aikana Kristinin buddhalaisuuden harrastaminen oli yhä enemmän ja enemmän yhtynyt hänen akateemiseen psykologin työhönsä. Tarkalleen ottaen Kristin oli johtanut tutkimusta, joka käsitteli buddhalaisuuden myötätuntoa itseä kohtaan. Tämä merkitsi pyrkimystä viljellä ystävällisyyttä ja anteeksiantoa itseä yhtä kuin muitakin kohtaan, mikä ei etenkään kärsimyksen tai eponnistumisen kausina ole helppo tavoite.

Hänen julkaisemansa tutkimukset tuntuivat kuitenkin osoittavan, että itseen kohdistuva myötätunto oli henkisen hyvinvoinnin kannalta parempi kuin se tavanomainen psykologinen viisaus, joka pitää vahvaa omanarvontuntoa henkisen terveyden perustana.

Kristin oli todennut, että jatkuva omanarvontunnon pönkittäminen käy ajan kanssa pakkomielteiseksi oman erityisyyden ja ylemmyyden tuntemisen tarpeeksi, henkiseksi vuoristoradaksi, josta ei koskaan pääse pois.

Itseen kohdistuva myötätunto sitä vastoin antaa mahdollisuuden nähdä itsensä selvästi, antaa itselleen anteeksi, ja tehdä sitten tarvittavat muutokset henkisen tasapainon saavuttamiseksi."

Viime päivinä olenkin ollut itseäni kohtaan hyvin myötätuntoinen, ja se on tuntunut ihanalta!

Lepoa lepoa lepoa

Olen taas kipeä. Kurkkukipu, nuha, ja hirveä väsymys. Vastustuskykyni on huono. Olin kipeä vappuna, olin kipeä kesäkuun puolivälissä ja olen kipeä nyt. Onko tämä joku vihje että pitäisi levätä enemmän. Okei! Lepään enemmän!

Kyynerpäissäni on jonkun verran psoria, ja eilen ajattelin kokeilla toimiiko Dermovat vai Bemetson paremmin.

.Vasempaan Bemetsonia
.Oikeaan Dermovatia

Psoriasis

Aloin miettiä:

Mitä psorin takia olen jättänyt tekemättä:

.en juo enää alkoholia
.en syö maitotuotteita
.en syö enää perunaa tai tomaattia
.talvella olen jättänyt pukeutumatta lyhythihaiseen paitaan/mekkoon, jos käsivarsissani on ihottumaa (tai ainakin alle laitan pitkähihaisen paidan, mikä ei aina ole kovin tyylikästä)
.
.


Teen, koska minulla on psori

.käyn Teneriffalla talvisin
.yritän olla stressaamatta (ei todellakaan aina onnistu)
.pidän tätä blogia
.rasvaan rasvaan rasvaan.
Nyt kesällä olen ollut laiska ja jättänyt rasvaamatta melkein joka kerta suihkun jälkeen. Tuntuu että sen rasvan hikoileekin heti pois helteillä.
Useimmiten on sitä paitsi tuntunut siltä ettei edes tarvitse rasvata, mutta nyt muutamana päivänä psoriläiskät ovat tuntuneet kovilta ja kuivilta. Kai tässäkin pitäisi löytää se keskitie. Jonkun olen kuullut käyttävän perusrasvaa suihkusaippuanakin. Ehkä se voisi toimia.
.
.
.

Ja lisäksi...

..löysin luomen, jossa on tummempi kohta keskellä ja vielä tummempi kohta reunalla. Se on muuttunut, kasvanut ja sitä kutitti eilen illalla + vahingossa raapaisin sitä kynnelläni eilen illalla, kun olin menossa nukkumaan. Argh, olen niin kiukkuinen!!

seriously !!???

Mitä hyvää oikeasti psoriasis on tuonut elämääni????
En voi pitää sitä milläänlailla hyvänä asiana, enkä taas koe, että olisin edes saanut voimaa siitä mihinkään. Se että sitä pitää kestää ja ajatella, vie vain voimia, tuo tuskaa ja tekee minut ärtyneeksi, väsyneeksi ja rumaksi kun murjotan!

Luulisi että jos olisin saanut psorista jotain voimaa kestää rankkaa elämää, en valittaisi koko ajan!!!!

Onko psoriasis pitkäaikaissairaus?

Eilen töissä mieleeni tuli tyhmä kysymys: onko psori pitkäaikaissairaus? Onko psori todella sairaus? Olen ollut suunnilleen koko elämäni psorista kärsivä ihminen. Kärsin!
Ja tänään töissä valitin kuinka väsyttää, kuinka on kuuma, kuinka on tylsää olla töissä. Ei ihme, että työkaverini tuntui välttelevän minua. Argh! Miten työpaikassa, johon ei ole luonut mitään siteitä voi tulla onnellisemmaksi ja miten siellä jaksaa olla?

Suunnitelmani:
.kesäloma 2 vko elokuussa
.työ = raha
.raha = ruoka (muu säästöön)
.työ loppuu talvella
.loka-marraskuussa etsimään asuntoa ulkomailta!!!
.joulukiire töissä = paljon töitä = paljon rahaa!!!
.joulu Suomessa
.talvella ulkomaille asumaan = ei -25 astetta pakkasta, ei pimeyttä, ei pientä Tamperetta!!! = inspiraatio, onnellisuus suuresta elämänmuutoksesta!!!


Eli raha = ongelma (?)

Pitää säästää, pitää tehdä budjetti, pitää olla säästäväinen. En osaa olla säästäväinen. Osaan kyllä tehdä paljon töitä, mutta en osaa säästää.

Psoriasis + Teneriffan aurinko =

Olen maininnut aiemmin, että olen käynyt 2006 vuodesta asti marraskuussa ja myös jonain keväänä etelässä. No, en ole varma olenko kertonut, että yhtä kertaa lukuun ottamatta, olen aina päätynyt Teneriffalle, Los Christianoksen ja Las Americasin rajalle.

Ajattelin näyttää kuvilla minkälaisessa paikassa olen nyt jo ah niin monena vuotena käynyt. Otin kuvat viime vuoden marraskuussa.

Ei enää psoriläiskiä päänahassa!!

Laitoin eloconia päähäni kolmena yönä peräkkäin ja ainakin nyt tuntuu, että läiskät katosivat. Otsassa yksi pieni läiskä, mutta taltutan senkin eloconilla vielä tänään.

Kolmannen yön jälkeen jouduin pesemään hiukset n. kolme kertaa ennen kuin elocon lähti täysin hiuksista.

Hemmottelin itseäni tänään Lushin kasvonaamiolla, koska kasvoni ovat kiiltäneet, kiiltäneet, KIILTÄNEET.
Aion vielä tänään mennä sohvalle makaamaan ja katsomaan Sex&theCity2-elokuvaa kurkkuviipaleita kasvoillani. Sen jälkeen iho on ah niin pehmeä, ja toivottavasti ei enää yhtään kiiltävä.

Ainiin, selkäkipuni on poissa. Ainakin siltä on tuntunut eilen ja tänään, mutta nyt istuttuani tässä koneen ääressä monta tuntia pelästyn pienintäkin pistoa selässä.
Vaihdoin työkengät parempiin ja luultavasti se on suurin syy kivun poistumiseen. Suuri apu oli myös kolmesta käynnistä kiropraktikolla.

Typerää vain etten näilläkään kerroilla muistanut kysyä minua hoitaneen kiropraktikon kantaa siihen että voisiko kiropraktiikka auttaa psoriasikseen. Paganohan on sitä mieltä että kiropraktiikasta voisi saada apua psorin hoitoon.

Olen syönyt tällä viikolla huonosti (karkkia, maitotuotteita, pizzaa, hampurilaisen, jossa tomaattia, perunoita ja ketsuppia sekä aivan liian vähän hedelmiä ja vihanneksia). Totta puhuen olen syönyt koko kevään liian vähän hedelmiä. Päätinkin, että saan tämän viikon syödä vielä huonosti, en kuitenkaan täysin holtittomasti.

Ja ensi viikolla ryhdistäydyn:
.syön pähkinöitä, manteleita, (papuja+linssejä)
.syön hedelmiä karkin sijasta
.juon enemmän vettä, en mehua
.syön säännöllisemmin ja teen ruokaa enemmän itse
.ihastun taas avokadoihin!

Nyt Sex & the Cityn pariin!!

Psoriasis navassa, päänahassa, otsassa

Psoria navassa, blaah!
Pysyy hallinnassa Eloconilla.

Psoria päänahassa.
?? mitä sille tehdä? rasvata millä?? hoitaa miten, milloin?
Aina ennen psori päähanassa on ollut niin vähäistä, että se on ollut ja mennyt muutamana pienenä sormenpään kokoisena pisteenä, mutta nyt sitä on enemmän ja enemmän koko ajan.
Ennen se on myös pysynyt hallinnassa hyvällä Body Shopin Ginger-shampoolla, mutta joko sitä on muutettu tai sitten se vain ei enää auta. Kannattaa silti kokeilla, jos se toimisi jollain muulla kuin minulla ennen.
Olen löytänyt kivan hiustyylin, jossa bangs.. siis etuhiukset ovat paksut ja menevät toiselle puolelle kasvoja. Mutta pitääkö nyt tyyliä vaihtaa kesäksi, jotta aurinko pääsee paistamaan päänahkaani.

Onko olemassa sellaista voidetta tai hoitoa päänahan psorille, joka ei ole rasvainen ja jota voisi käyttää muulloinkin kuin nukkuessa tai ennen suihkua?

Psoria otsassa, MIKSI??
Jos olen töissä 12-19, niinkuin olen ollut nyt taas aurinkoisina päivinä, en jaksa lähteä aamulla ottamaan aurinkoa, kun aurinkokin on vasta lämmittelemässä itseään. Kello 19.15 töiden jälkeen olen nälkäinen, kuumissani jo valmiiksi.

No nyt laitoin kaikkiin paikkoihin Eloconia ja menen nukkumaan.

Kesä ja kesäkuu, mutta missä aurinko?

Kesäkuuni:

.töitä,
miksi aina ensimmäisenä ajattelen töitä, kun ajattelen mitä olen tehnyt? Viimeisen kuukauden aikana olen keskittynyt myös siihen mitä oikeasti haluan tehdä työkseni tulevaisuudessa, ja siis tietenkin mieluiten jo nyt.

Kaikki alkoi.. tai ehkä paremminkin jatkui toukokuussa viettämälläni viikon lomalla. Valmistumiseni jälkeen tuntui että on aika tehdä töitä, vaikka ne olisivatkin vähän vääriä. Ja nyt olen jumiutunut väärään työhön, joista siis pidin kesälomaviikon jo toukokuussa, (kaksi lomaviikkoa odottaa minua vielä elokuun alussa, ihanaa!!)

Olin siis väärästä työstä lomalla ja tein omia oikeita töitä. Suunnittelin tuotteen, joka tällä hetkellä odottelee, että alihankkijamme saapuu kesälomaltaan (kuvittelen positiivisesti, että hän viettää kesälomaa, koska hän on luvannut valmistaa tuotteeseen vaadittavat osat, mutta valmistus on nyt siirtynyt jo muutamalla viikolla). Suvaitsen pienen viivytyksen, kesäkuun takia. Heinäkuussa ehkä lomat on jo pidetty.


.blogeja
Olen taas innostunut enemmän blogeista, mikä ehkä tarkoittaa myös sitä, että päivitän tätäkin omaa blogiani enemmän. Toivoisin, että se on se mitä tekin, lukijani, toivoisitte. :)

Tämän bloginhan aloitin silloin, kun psori oli levinnyt kaikkialle kehooni, kun se sitä ennen oli pysynyt monet vuodet vain kyynärpäissä ja jalkapöydissä. Olin löytänyt John A. Paganon kirjan Voita Psoriasis, ja olin päättänyt käyttää Paganon ohjeita tervehtymiseen.
Halusin päästää ulos sitä kiukkua, mitä sisälläni oli psoriasista kohtaan ja halusin myös dokumentoida itselleni tapahtuuko tervehtymistä.

Ensimmäinen kirjoitukseni blogiin on päivätty 27.2.2008 ja ensimmäisenä vuotena taisin eniten tänne kirjoittaakin.


.melkein terve iho
Kävin valohoidossa koko kevään. Mietin tällä kertaa paljon enemmän valohoidon haittapuolia. Ehkä tämä johtuu siitä, että vanhenen ja kasvoillani näkyy jotain sellaisia viivoja, joita en ennen ole nähnyt, rypyiksi niitä kai kutsutaan.

Valohoidon puolivälin jälkeen saatoin ehkä hieman fanaattisesti tutkia kasvojani, mutta onneksi pääsin siitä nyt yli ja nykyään laitan kylpyhuoneessa vain sen paremman, lämpimämmän sävyisen valon päälle.


.olen iloinnut unelmastani, jonka toteutuminen siintää koko ajan lähempänä ja lähempänä.

Olen unelmoinut jo todella pitkään siitä, että muuttaisin ulkomaille. Kun tapasin poikaystäväni J.n viime vuoden toukokuussa tajusin, että hänkin jakaa tämän saman unelman. Unelmissamme jopa olimme muuttamassa samaan maahan, Espanjaan.

Olen aloittanut espanjan e-kurssin mahtavalla nettisivulla. Tässä kaikille, jotka haluavat opiskella espanjaa, venäjää, suomea tai japania ja saada opiskelusta ja oppimisesta samalla myös palautetta: Worddive.
Etenen hitaasti, mutta etenen kuitenkin :)

Ahaa! Blogger sekä perjantai 13.

Blogger, blogger blogger. Ehkä se teksti palautuu tai sitten ei.

Valohoitoa on takan ja vielä edessäkin. Takana ainakin jo 15+6, eli sain toisen lähetteen 15 uuteen kertaan. Kädet näyttävät jo melkein terveiltä, hieman laikullisilta, mutta iho on taas niiiin pehmeää! Ihanaa! Jaloissa ihottumaa vielä on hieman paksummin, mutta todella vähän sielläkin.

Nyt jo siis kotona, ja nyt taas lopetan!

Loma alkoi! LOMA LOMA LOMA!!

Sain eilen tietää, että töissä on muutaman viikon kuluttua tulossa kehityskeskustelut. Ajattelin asiaa päivän mittaan ja päädyin pelkäämään, että irtisanoudun kesken kehityskeskustelun.

Jotenkin olen aina pitänyt kehityskeskusteluista ja palavereista ja tapahtumista töissä, joissa saa olla työyhteisössä, mutta vain istua paikallaan ja ajatella omia asioitaan. Aloin kuitenkin miettiä KEHITYSkeskustelua ja sitä ettei minulla ole tippaakaan halua kehittyä työssäni, jota tällä hetkellä teen.
Tosin tänään tuntui kivalta, kun asiakas osti kalliin tuotteen ja sain merkitä sen myynteihini, mutta silti enenmmän toivon, että ihmiset kuluttaisivat vähemmän.Olen myyjä, myyn. BLAAAH!
Haluan olla visualisti, sisäänostaja, suunnittelija! Haluan osata espanjaa, ruotsia paremmin. Haluan kommunikoida englanniksi sujuvasti. En halua, että enää ikinä kysyn englantia puhuvalta asiakkaalta suomeksi mikä on varasto, kun en muista.

No asiasta toiseen: Oi Blogger, mihin hävitit edellisen kirjoitukseni?
Ja kolmanteen: Lataan kai sitten uudelleen ne kuvat.
Ja neljänteen: Voi miksi menit tietokoneeni rikki ja sotkit sekä Bloggerin että elämäni.

Töiden jälkeen, lomani ensimmäisenä iltana minun piti mennä omaan kotiin siivoamaan, kyllä vain, siivoamaan. Koska olen tällainen nettiaddikti, tulin vanhempieni luokse lainaamaan tietokoneen latausjohtoa, jotta voisin testata onko vika latausjohdossa. Ja niinpä istun kello 22.02 tietokoneen ääressä kirjoittamassa tänne. Voi kotini, anteeksi, mutta olen tulossa!

ARGH!!

Mihin hävisi se edellinen tekstini, jonka kirjoitin, johon joku oli kommentoinutkin jotain!?!! argh!! Se, johon latasin kuvia?? Miten sen saa takaisin?

Taas on tainnut mennä kuukausi viimeisestä kirjoituksestani. Otin kuvia valohoidon aikana ja muokkasinkin ne jo. Siihen kului ikuisuus. Ainakin tuntui siltä. Löysin vihdoin kameran latausjohdon ja voin ottaa melkein parantuneista käsistäni vielä kuvien jatkoksi kuvan ja sitten liitän tänne ne kuvat.

Tuntuu että aina lupailen lisätä niitä kuvia enkä ikinä jaksa/muista tehd sitä.. ehkä vain pitäisi lisätä ne nyt jo olemassaolevat kuvat heti.

Yritän, jos nettiyhteys ei ole liian hidas.
25.2.11 25.3.11 31.3. 16.4.






16.4. eri käsi

Miten onkin kulunut kuukausi edellisesti kirjoituksestani?

No valohoito on ruskettanut, hoitanut ja saanut taas tunteita pintaan. Käsissä on tapahtunut ehkä näkyvin muutos, jaloissa tuntuu että ihottumapisteet ovat vieläkin paksuja ja kestäviä. Mutta hiljalleen nekin alkavat antamaan periksi.

Kutittaa

käsiä kutittaa, kutittaa, rasvaaminen ärsyttää, kutittaa sattuu kutittaa.

lisää karkkia, suklaata, sokeria, lisää karkkia karkkia karkkia. jäätelöä, ben&jerryä, lisää sitä karkkia.

kutittaakutittaakutittaa.sattuu kutittaa. ärsyttää!

valohoitoa tulossa. vaikka 600kertaa, en lopeta ennen kuin kutina loppuu, en kestä rasvausta. en jaksa rasvata jokaista pistettä, ne vain lisääntyvät.

kierre: syön karkkia -> kutittaa -> ajattelen että tarvitsen jotain hyvää kun kutittaa koko ajan -> lisää karkkia -> kutittaa enemmän-> lisää karkkia -> kutittaa!!

perjantaina alkaa valohoito! tuntuu, että se on helppo ratkaisu, kun tahdonvoimani ei ole niin järin suuri. mutta karkinsyönnin aion lopettaa. aion. aion.aion.

Silloin kun ihminen kokee oman elämänsä hyväksi, silloin hänestä tulee myönteinen muutosvoima. -Marika Borg, elämäntaidon valmennusakatemian rehtori (Namaste.fi)

Tarvitsen life couchingia!