Syitä kirjoittamattomuuteeni on oikeastaan kaksi, tai kolme.. näistä kolmas on työ. En vieläkään osaa suhtautua työhön vain työnä, vaan sen pitäisi olla minulle intohimo ja niin yritän suhtautua kaikkeen työhön, vaikka intohimoista suhtautumista ei vaadittaisikaan. Liiallinen halu tehdä työtä väsyttää. Mutta työ on näistä asioista vähäisin syy miksi olen ollut kauan poissa.

Kaksi muuta syytä ovat tunteiden ääripäitä.
Näistä ensimmäinen on se surullinen tosiasia, että kesän alussa isäni kuoli. Tämän takia olenkin ollut väsynyt, surullinen, masentunut, sairaslomalla ja kaikkea muuta mitä tällaisen asian käsitteleminen vaatii. Isäni kuoli lyhyen sairaalassaolon jälkeen. Muistaakseni mainitsin viimeisimmissä kirjoituksissani että isälläni todettiin syöpä. Päätin silloin, että haluan jaksaa toivoa loppuun asti ,että isä paranee ja elää vielä pitkään. Ehdin käsitellä ajatusta kuolemasta jo n.2 vuotta aikaisemmin, kun isäni leikattiin aikaisemmin, ja kevään aikana ymmärsin isäni olevan todella sairas. Kaikki tapahtui todella nopeasti, ja vieläkin päivittäin huomaan ajattelevani, että isä on elossa. Ei tällaista voi ymmärtää kovin nopeasti. Eikä kai ole tarvekaan.
Olen hyväksynyt, että olen väsynyt ja ajattelen hitaammin, muistan asioita huonommin ja käsittelen tätä aina silloin kun parhaalta tuntuu.. kuten nyt kello 3 yöllä, näköjään.

Toinen, se onnellinen asia, minkä takia minusta ei ole kuulunut mitäään, on se että I'm in love! :)
Viimeksi kai taisin mainita että olin tavannut J:n. Ja niin tapasin, todellakin!! Ihanan mahtavan täydellisen, no melkein täydellisen, J:n. ;)
Olen siis rakastunut ja äärimmäisen surullinen samaan aikaan. Tuntuu aika vaikealta välillä pysyä kasassa, mutta yritän parhaani.
J tuntuu unelmalta! En enää halua juosta pakoon, ja vaikka alussa tuntui, että halusinkin, tuntui, että halusin pakoon, koska tunsin haluavani enemmän ja silloin pelotti, etten saisikaan kaikkea. Ennen on tuntunut siltä, että haluan lähteä ennen kuin mikään on liian vakavaa, koska en tuntenut tarpeeksi rakkautta, yhteyttä, iloa, onnea.
Nyt olen puhunut tai oikeastaan J on puhunut yhteen muuttamisesta ja olen yhtynyt ajatukseen. Olo tuntuu niin onnelliselta ja rakastuneelta, jos ajattelen J:tä. :)

Ehkä nyt kuitenkin syksyn tullen elämä hieman rauhoittuu ja ehdin tännekin aina välillä. Tällä hetkellä Bemetson kokeilu aluillaan.
Ja ainiin matkoja tiedossa, ainakin osittain aurinkoon: marraskuussa äidin kanssa Espanjaan, no okei Teneriffalle. Tammikuussa melkein koko lähisuvun kanssa samaan paikkaan ja lokakuussa J:n kanssa Barcelonaan :) Ihanaa, on jotain mitä odottaa.