selitys ilolle

Tänään kolmas kerta valohoitoa!

Mun on pitänyt ottaa kuva tämänhetkisestä ihottumatilanteesta, mutta ehkä se olisi pitänyt ottaa jo, koska ihottumat paranee vauhdilla.

Ehkä jos en söisi pakastepizzaa (vehnää, tomaattia ja juustoa) joka toinen päivä, ihottumat voisi parantua vielä nopeamminkin!! :)

Oon ollut äärettömän onnellinen monta viikkoa.. kuukautta oikeastaan.. elämästä ja oikeista päätöksistä, joita oon osannut tehdä. Oon nauttinut elämästä ja tajunnut että onnellisuus ja ilo on valinta. Ja silti niihin ei tarvitse olla mitään syytä.

Tänään kävelin töissä tauolla ja hymyilin leveästi. Mun pomo käveli mua vastaan ja näki mun ekstraleveän hymyn ja kysyi: "mitäs nyt?"

Käveltiin eri suuntiin, joten se kysymys oli enemmänkin ääneen ihmettely kuin sellainen, johon hän kaipasi vastausta. Jäin kuitenkin miettimään että miksi (varsinkin Suomessa) hymylle ja ilolle täytyisi olla jokin syy ja selitys.

Ihmisen perusolemus pitäisi olla ilo, hyvä olo, ja kaikki siitä poikkeava tulisi olla jotain selitettävää.

Tänään

Aamu - en voinut uskoa, että pitää nousta, kun kello herätti. Herätyskelloni (lue kännykkäni) herätysääni on niin mahtava että yleensä se piristää aamuherätyksiä, mutta tänään silmät eivät meinanneet aueta. En vain millään olisi jaksanut raahautua suihkuun ja valohoitoon.

Ulkona oli kovin sumuista ja melko rumaa. Valoa sentään näkyi jonkin verran pilvienkin läpi, joten piristyin vähän kävellessäni hoitoon. Ensimmäisellä kerralla minulta jäi kesken jonkun naistenlehden juttu isästä, joka oli jäänyt pienen lapsen yksinhuoltajaksi, kun hänen vaimonsa oli kuollut äkillisesti. Yritin löytää saman lehden, koska tarina kuulosti mielenkiintoiselta. Toisaalta en ole täysin varma luinko jo silloin ekalla kerralla koko tarinan loppuun asti.. 

No, ehkä se lehti vielä löytyy, jotta voin tarkistaa miten tarinan lopussa kävi.

Kotimatkalla mietin pitäisikö mennä takaisin nukkumaan vai aloittaa päivä puolipirteänä ennen töitä. Suunnittelin myös aloittavani uuden blogin tämän tilalle, koska täällä on niin paljon vanhoja tunteita sullottuna aikaisempiin postauksiin. Niin paljon huonoja tunteita ja omia odotuksia, joita en halua täyttää.. Haluan aloittaa alusta, koska olen muuttunut, muuttanut ja nautin elämästäni tällä hetkellä hyvin paljon!

Paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Ajatuksia valohoidosta

Eilen siis alkoi taas valohoito. Ja nyt maanantait, keskiviikot ja perjantait ovat taas jollain tapaa erikoisia ja samalla hieman väsyttäviä. Käyn Koskikeskuksen Koskiklinikalla ottamassa valohoitoa ja sitä annetaan noina päivinä. Alkuun annokset ovat hyvin lyhyitä, muutamia sekunteja ja sitten vähitellen sekunnit muuttuvat minuuteiksi.

Valohoidosta tulee ainakin minun iholle tietty tuoksu, haju. Koska ymmärtääkseni valohoito kuivattaa ihoa, hoidon jälkeen ihoa pitää rasvata. En tiedä tuleeko haju valon ja rasvan yhdistämisestä, vai vain pelkästä valosta. En erityisemmin pidä siitä hajusta. Se on sairaalan haju. Ei se ole kovin paha tai ällöttävä, mutta ei se tuoksu hyvällekään. 

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Usein hoito on minulla aamulla, työvuorojeni ja helppouden takia. Valohoitoon pitää mennä puhtaalla iholla, ilman tuoksuja, deodorantteja tai mitään muutakaan. Nousen siis aamulla, käyn suihkussa, puen puhtaat vaatteet ja kävelen hoitoon. Joskus en edes syö mitään, koska asun niin lähellä (eri paikassa kuin viimeksi, ja tällä kertaa vielä lähempänä). Joskus sitten tulen nälkäisenä kotiin syömään, nukkumaan lisää tai syön aamiaista jossain kahvilassa. 

Ja kahviloissa syötyjen aamiaisten takia valohoitopäivät ovat hieman erityisiä minulle. Pidän niistä aamuista paljon, kun olen syömässä aamiaista kahvilassa. En tee sitä kovin usein muulloin kuin valohoitoaamuina.

En ikinä ole käynyt solariumissa, enkä ennen pitänyt ollenkaan auringonottamisesta, joten en ole välittänyt ikinä ruskettumisesta. Mutta onhan tasaisesti ruskettunut iho paljon kauniimpi kuin rusketusraitainen tai hyvin vaalea.

Ja tänä vuonna saan valohoidossa kaupanpäälle mahtavan rusketuksen.. jouluksi!

Olisi mukava kuulla muidenkin ajatuksia valohoidosta!

Auttaako valohoito teitä? Miten monta kertaa hoitojakso teillä kestää? Oletteko käyneet monta hoitojaksoa elämänne aikana?

Taas täällä

Onpa siitä pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Yli puoli vuotta. 

Kävin tänään ihotautilääkärillä toiveissani lähete valohoitoon. Rohkeasti myös toivoin että ehtisin aloittaa valohoidon jo heti tänään.. ja kuinkas kävikään. :)

Sain 15 kerran lähetteen, jota voidaan jatkaa tarvittaessa ja aikoja varatessa ajanvaraajan ensimmäinen kysymys oli: "haluatko jo tänään aloittaa?" 

Tänään siis seisoin taas siinä samassa valohoitokopissa, jonne olin päättänyt olla menemättä enää uudelleen.  Ihottumat ovat tällä hetkellä jopa melko hyvässä kunnossa aikaisempiin valohoito-kertoihin. Syy miksi halusin valohoitoon on se, että arvostan itseäni enemmän nyt kuin koskaan ennen. 

Haluan terveen ihon! Olen vastuussa itsestäni, ajatuksistani, teoistani ja terveydestäni! Olen sen nyt sisäistänyt, joskus vielä toivottavasti pystyn useammin toimimaan viisaiden ajatusteni mukaisesti!

Sain näytteitä, tuntui joululta! :)