keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tänään

Aamu - en voinut uskoa, että pitää nousta, kun kello herätti. Herätyskelloni (lue kännykkäni) herätysääni on niin mahtava että yleensä se piristää aamuherätyksiä, mutta tänään silmät eivät meinanneet aueta. En vain millään olisi jaksanut raahautua suihkuun ja valohoitoon.

Ulkona oli kovin sumuista ja melko rumaa. Valoa sentään näkyi jonkin verran pilvienkin läpi, joten piristyin vähän kävellessäni hoitoon. Ensimmäisellä kerralla minulta jäi kesken jonkun naistenlehden juttu isästä, joka oli jäänyt pienen lapsen yksinhuoltajaksi, kun hänen vaimonsa oli kuollut äkillisesti. Yritin löytää saman lehden, koska tarina kuulosti mielenkiintoiselta. Toisaalta en ole täysin varma luinko jo silloin ekalla kerralla koko tarinan loppuun asti.. 

No, ehkä se lehti vielä löytyy, jotta voin tarkistaa miten tarinan lopussa kävi.

Kotimatkalla mietin pitäisikö mennä takaisin nukkumaan vai aloittaa päivä puolipirteänä ennen töitä. Suunnittelin myös aloittavani uuden blogin tämän tilalle, koska täällä on niin paljon vanhoja tunteita sullottuna aikaisempiin postauksiin. Niin paljon huonoja tunteita ja omia odotuksia, joita en halua täyttää.. Haluan aloittaa alusta, koska olen muuttunut, muuttanut ja nautin elämästäni tällä hetkellä hyvin paljon!
Paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Ei kommentteja: