oma koti, kesä, suututin yhden ystävistäni, vietin valmistujais- ja tupaantulijaisjuhlaa, syysmasennus, maha täynnä karkkia ja tofumakkaraa, pestoa ja salaattia, vähän yksinäistä.
oma koti on ihana. ihottumia jaloissa kutittaa ja ne hilseilevät. lopetin daivonexinkin käytön vähäksi ajaksi kun en vain jaksanut ja sitten vielä hukkasin sen tuubin muutamaksi päiväksi. ja nyt jaloissani läiskät ovat kipeät ja kutiavat ja ärsyttävät. käsistä aurinkoiset päivät joskus silloin muutama viikko sitten paransivat pisteitä todella paljon. nyt pisteitä ei melkein enää edes huomaa käsistä. jalkoihin, pohkeiden kohdalle, mutta jalan etupuolelle.. mikä onkaan sääri.. on tullut toiseen jalkaan neljä finnin näköistä pattia. ja toiseen jalkaan kaksi. ÄRSYTTÄÄ! eikö näistä ikävistä ihokummallisuuksista pääse ikinä eroon. ja silmäluomessakin on joku ihmenäppylä. se ei onneksi edes näy paljon, mutta on siellä kuitenkin. ärsyttää, pms ja kiukku. miksi mikään ei vain voi sujua kuin elokuvassa. äsken katsoin typerän rakkauskomedian, jossa mies osti ihanalle-blah-pääosalle sängyn lopussa merkiksi siitä että aaah-rakastaa.
ja jos suututin jonkun sillä että laitoin kännykän pois päältä illaksi niin argh! vieraannutan kaikki ystäväni.. onneksi veri on sakeampaa kuin ystävyys. no olen kiukkuinen myös siitä että puoli yhdeltä maha on täynnä karkkia niin paljon etten voi maata mahallani.
olin tänään tanssitunnilla. silloin ja sen jälkeen monta tuntia maailma näytti hyvinkin positiiviselta. miksi ihmiset vain ärsyttävät minua niin paljon. kiukku vain lisääntyy, ei tarvitse kuin ajatella yhtä ihmistä, jonka kanssa kuukausi sittenkin tein töitä joka h******n päivä.
näistä asioista olen kiukkuinen:
.asun lähellä keskustaa, mutta en silti ole käynyt keskustassa ilman autoa vielä ollenkaan, vaikka tiedän miten mukavaa siellä olisi kävellä varsinkin nyt kun olen lomalla.
.olen lomalla... vaikka olen työtön. päätin etten halua/pysty tekemään sitä erästä työtä joka olisi ollut varma työpaikka heinäkuuksi. se on todella vaativa, tiedän etten pysty siihen kuin siten että toipuisin siitä elokuun. ja mieluummin olen köyhä rahaton juuri ja juuri rahaa vuokraan, kuin kärsisin elokuun. haluan työn jota ei tarvitse tuskalla tehdä. ja kai sellainenkin työ voisi löytyä. en ole nirso töiden suhteen ja olen valmis vaikka.. moneen, mutta sitä työtä en enää toista kesää tee.
.paniikki alkaa iskeä. mitä jos en saakaan mitään työtä. olen päättänyt että pidän loman, en halua ajatella työnhakua.. (jota ajattelen joka päivä) haluaisin pitää edes kaksi viikkoa lomaa, siten että rentoutuisin ja edes vähän tajuaisin minkälaista työtä edes haluaisin tehdä.
. kolmen ja puolen vuoden koulutus, joka alkaa tuntua turhalta. haluan työkavereita, haluan nähdä työpaikallani ihmisiä, haluan erilaisia työpäiviä. luovuus ei tule joka päivä samalla kellonlyömällä, sen olen oppinut ja olen tajunnut sen itsestäni, että stressi pysyy pienempänä, jos teen töitä tietyn ajan päivästä, vaikka 8-16, jonka jälkeen olen vapaa-ajalla. hmm.. blah. mitä vain mutta en halua työhön, johon ajattelin koulutukseni alussa suuntaavani, sitten kun olen valmistunut. silloin ajattelin olevani täydellinen esimerkiksi työhön, jossa voin yksin tehdä ja päättää, ilman työkavereita, vaikka iltaisin ja viikonloppuisin ja milloin vain kunhan saisi itse päättää kaikesta ja tehdä kaiken yksin. yksityisyrittäjyysYÄK. paljon tapahtui kolmen ja puolen vuoden aikana. kasvoin aikuistuin tutustuin itseeni ja opin. blah. tuska. nyt tuntuu ettei sellaista työtä ole olemassakaan johon minut valittaisiin typerällä turhalla koulutuksellani johon tuhlasin kaikke ne päivät ja vuodet ja sen koko v***n ajan siellä korvessa, jossa en edes tutustunut kahteenkaan sellaiseen ihmiseen joiden kanssa olisin halunnut seurustella. melkein neljä vuotta ja näin varmaankin alle 10 hyvännäköistä miestä koko aikana. ei ihme!!!!
. elixian tanssitunnit vähenevät kesällä kahteen viikossa. ennen kesää niitä taisi olla viisi tai kuusi. joogatunnit loppuvat kokonaan eikä tiedetä vielä palaavatko ne syysaikatauluun. blah. liikunta on yliarvostettua.
.miksei pms jo lopu ja kuukautiset ala.
tänään näin kaupan pihassa (silloin vielä kun olin hyvällä tuulella) kaksi naista juttelemassa. toinen laittoi ostoksia autoon ja toisen ympärillä pyöri iloisesti kolme sievää ja iloista pientä tyttöä. tämä nainen, jonka ympärillä lapset olivat, oli hyvin kaunis ja raskaana. hän oli pukeutunut kokonaan valkoiseen ja aurinko paistoi lasten vaaleilta hiuksilta. ajattelin, että ehkä voisin sittenkin elää sen yhden miehen kanssa, joka olisi valmis varmaan vaikka kosimaan minua. voisin olla yhtä onnellinen ja raskaana kuin tuo nainen. juttelisin parkkipaikoilla yhtä hauskoja juttuja siskoni kanssa ja lapset juoksisivat ympärillämme.
ja paskat. olisin varmaankin koko raskausajan yhtä kiukkuinen kuin nyt. vieraannuttaisin sen miehenkin, jota ikinä en edes rakastanut.
miten sanoa miehelle, kenellekään, että nyt kun meistä ei tullutkaan maailman rakastuneinta paria, voimme sentään olla parhaita ystäviä FOREVER. miksei kukaan pysty siihen? miksi kukaan ei arvosta minua, jos ei saa minua kokonaan?
