maanantai 15. maaliskuuta 2010

all is well.. maybe

Teki hyvää valittaa tänne eilen. Nukuin hyvin, jos ei oteta huomioon sitä että päässäni soi kun menin nukkumaan, siis tinnitys.. sellaiseksi sitä kai sanotaan. Kamalaa! Yäk!
Näin unta, jossa etsin nukkumispaikkaa huonekalukaupasta, veljeni kanssa (jota minulla ei ole) ja olin mies. Uni oli mukava, ei milläänlailla looginen. Parasta unessa oli se ettei se tuntunut liittyvän millään tavalla elämääni. Hyvin rentouttavaa siis! :)

Selkään sattuu vieläkin. Kävin tanssitunnilla ja venyttelin kauan, en tiedä muuttuiko kipu miksikään, paremmaksi tai pahemmaksi, mutta sattuu vieläkin. Tanssiessa kuitenkin unohdin kivun hetkeksi, onneksi.

Tänään pidin elämästäni. Ja sain ajatuksen kotini sisustamiseen. Sen toteuttamiseen saattaa vain kulua hetki. Ajattelin siis täyttää yhden tyhjän seinän kuvilla, jotka haluan toteuttaa elämässäni. Lopetin unelmoinnin jossain vaiheessa, koska olin tyhmä ja ajattelin etten tarvitse mitään. Nyt haluan unelmani takaisin, suurina ja parempina. Ja täytän niillä kotini, ainakin yhden seinän.
Haluaisin myös alivuokrata kotini jollekin kuukaudeksi niin säästäisin 500e ja voisin tuhlata sen kaikkeen ihanaan turhuuteen. Aina kun ostan jotain tulen onnellisemmaksi. Olen vältellyt ostelua muutaman kuukauden, koska en ole halunnut ajatella, että tavarat tekevät minut onnelliseksi, mutta minkä sille voi jos niistä tulee onnellisempi olo!

Olen ollut ilman valohoitoa nyt kaksi-kolme viikkoa ja olen pärjännyt hyvin. Poskea silti kutittaa. Rusketus hiipuu. 8 kertaa taitaa olla jäljellä, jos haluan vielä ne käyttää. Onkohan niissä joku aika minkä sisällä ne loput ajat pitää käyttää. .

Taidan mennä nukkumaan, jos taas näkisin hyviä unia.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

:(

olen taas sotkenut elämäni. ja olen surullinen. ja kaiken lisäksi näen unia, jotka sotkevat ajatuksiani vielä aamullakin. ja itkettää.
olen jumittunut työhön, jota kukaan ei voi rakastaa. perustelen itselleni siinä työssä pysymistä sillä, että olen vakituinen kokopäiväinen työntekijä. mutta saan minimaalista kuukausipalkkaa ja suurin osa siitä menee vuokraan ja sen jälkeen ruokaan. en ole ostanut uusia vaatteita melkein puoleen vuoteen, lukuunottamatta kuutta erilaista raitapaitaa. jotenkin vaan jumituin niihin raitoihinkin.

olen jättänyt kotini sisustamisen taas kerran kesken. olin alussa niin innostunut ja sisustin ja mietin miten saisin tästä asunnosta, joka tuntui ensimmäiseltä omalta kodilta, mahdollisimman ihanan ja kotoisan. nyt haluaisin muuttaa jo taas jonnekin muualle. tuntuu, että osaan vaan paeta ja etsiä uutuutta. en osaa pysyä paikallani tai tulen surulliseksi ja negatiiviseksi.

Kaverillani on todettu nivelpsoriasis. Kamalaa. En tiedä onko kamalaa sanoa, mutta onneksi minulla on vain psori iholla, ei nivelissä.
Alaselkäni on ollut kipeä nyt viikon. Kävin viikolla sairaanhoitajalla ja kiropraktikolla. Silti sattuu.

Itsetuntoni on kateissa. ja olen surullinen.
En haluaisi nukkumaan, koska olen nähnyt niin tunnepitoisia unia, mutta väsyttää.

Ai niin ja keskellä poskeani on pieni piste ihottumaa! ARGH!!