kokeilu

sääressäni oleva ihottumaläiskä on suurentunut kesästä ja auringosta ja rakkaudentunteista huolimatta. päätin tämän viikon alussa kokeilla jotain mitä en ole vielä kokeillut. päätin laittaa ihottuman kohdalle dermovatia ja peittää läiskä sen jälkeen muovilla, tai oikeastaan kahdella laastarilla. en tiedä pitäisikö kokeilussa olla kyse siitä että muovi peittäisi kunnolla läiskän eikä ilmaa pääsisi läpi.
lääkärini kehotti kokeilemaan jalkapöytien läiskille dermovatia ja muovia (tai lääkäri puhua muistaakseni keinoihosta, jota kuulemma saa apteekista. en muista täysin tarkkaan, siitä taitaa olla jo melkein kaksi vuotta.)

dermovat tehosi ilman laastariakin, mutta haluan laittaa rasvaa läiskälle useammin ja siten että rasva ei pyyhkiydy vaatteisiin.

päädyin tänne taas myöhään yöllä, joten kirjoitan tällä kertaa vain näin vähän. bye.

Syitä kirjoittamattomuuteeni on oikeastaan kaksi, tai kolme.. näistä kolmas on työ. En vieläkään osaa suhtautua työhön vain työnä, vaan sen pitäisi olla minulle intohimo ja niin yritän suhtautua kaikkeen työhön, vaikka intohimoista suhtautumista ei vaadittaisikaan. Liiallinen halu tehdä työtä väsyttää. Mutta työ on näistä asioista vähäisin syy miksi olen ollut kauan poissa.

Kaksi muuta syytä ovat tunteiden ääripäitä.
Näistä ensimmäinen on se surullinen tosiasia, että kesän alussa isäni kuoli. Tämän takia olenkin ollut väsynyt, surullinen, masentunut, sairaslomalla ja kaikkea muuta mitä tällaisen asian käsitteleminen vaatii. Isäni kuoli lyhyen sairaalassaolon jälkeen. Muistaakseni mainitsin viimeisimmissä kirjoituksissani että isälläni todettiin syöpä. Päätin silloin, että haluan jaksaa toivoa loppuun asti ,että isä paranee ja elää vielä pitkään. Ehdin käsitellä ajatusta kuolemasta jo n.2 vuotta aikaisemmin, kun isäni leikattiin aikaisemmin, ja kevään aikana ymmärsin isäni olevan todella sairas. Kaikki tapahtui todella nopeasti, ja vieläkin päivittäin huomaan ajattelevani, että isä on elossa. Ei tällaista voi ymmärtää kovin nopeasti. Eikä kai ole tarvekaan.
Olen hyväksynyt, että olen väsynyt ja ajattelen hitaammin, muistan asioita huonommin ja käsittelen tätä aina silloin kun parhaalta tuntuu.. kuten nyt kello 3 yöllä, näköjään.

Toinen, se onnellinen asia, minkä takia minusta ei ole kuulunut mitäään, on se että I'm in love! :)
Viimeksi kai taisin mainita että olin tavannut J:n. Ja niin tapasin, todellakin!! Ihanan mahtavan täydellisen, no melkein täydellisen, J:n. ;)
Olen siis rakastunut ja äärimmäisen surullinen samaan aikaan. Tuntuu aika vaikealta välillä pysyä kasassa, mutta yritän parhaani.
J tuntuu unelmalta! En enää halua juosta pakoon, ja vaikka alussa tuntui, että halusinkin, tuntui, että halusin pakoon, koska tunsin haluavani enemmän ja silloin pelotti, etten saisikaan kaikkea. Ennen on tuntunut siltä, että haluan lähteä ennen kuin mikään on liian vakavaa, koska en tuntenut tarpeeksi rakkautta, yhteyttä, iloa, onnea.
Nyt olen puhunut tai oikeastaan J on puhunut yhteen muuttamisesta ja olen yhtynyt ajatukseen. Olo tuntuu niin onnelliselta ja rakastuneelta, jos ajattelen J:tä. :)

Ehkä nyt kuitenkin syksyn tullen elämä hieman rauhoittuu ja ehdin tännekin aina välillä. Tällä hetkellä Bemetson kokeilu aluillaan.
Ja ainiin matkoja tiedossa, ainakin osittain aurinkoon: marraskuussa äidin kanssa Espanjaan, no okei Teneriffalle. Tammikuussa melkein koko lähisuvun kanssa samaan paikkaan ja lokakuussa J:n kanssa Barcelonaan :) Ihanaa, on jotain mitä odottaa.

Tämä on 101. blogiteksti ja kirjoitin viimeisen melkein tasan kuukausi sitten.
Mulla on mielenkiintoisia juttuja, tosi tosi hyviä ja myös huonoja, tyhmiä.

.Olen ihastunut!
.Vappuna ajattelin tästä tapauksesta: sitten kun me seurustelemme, kerron missä menemme naimisiin! :)
.Ihottumat voi hyvin, paremmin kuin aikoihin. Paitsi se yksi, joka on keskellä pohjetta, tai siis etupuolella säärtä.
.Tänään olin työhaastattelussa, jossa en muistanut edes kysyä mikä palkka tulisi olemaan..
.Töissä olen lannistunut, ei vain jaksa enää kiinnostaa, haluan taas vaihtelua.
.ja tässä superhuonoin uutinen, jota en ole antanut itseni ajatella.. joko suhtaudun tähän supertarmokkaasti, kuten kaikkiin huonoihin asioihin ensin ja sitten sekoan kaikesta, mitä en ole uskaltanut ajatella. Isäni oli tänään leikkauksessa, jossa olisi pitänyt poistaa hyvanlaatuinen kasvain. Kasvain kuitenkin oli levinnyt laajammalle kuin on luultu ja kaiken lisäksi kasvain on luultua huonomman laatuinen, eli yritän sanoa, että isälläni on syöpä.

en anna itseni ajatella tätä asiaa vielä, koska huomenna on päivä, jota olen odottanut yli kuukauden. ja olen sulatellut isäni vointia myös jo koko kevään. isäni on nopeasti laihtunut todella paljon eikä hän jaksa ilman runsasta lepäämistä tehdä paljoakaan.
en voi kirjoittaa tästä sen enempää, koska heti rupeaa itkettämään.

Huikeaa!

Mitenköhän selkeästi olen täällä kertonut työkuvioistani.. En muista. :)

Mutta se mikä on huikeaa on se, että minun ja D:n työn tuloksia voi löytää eräästä julkaisusta. :) Niin hienoa, siistiä, mahtavaa IHANAA täydellistä!! Eilen sähköpostiimme oli tullut viesti, jossa vahvistettiin pääsymme mukaan kirjaan! Ihan huippua!

Viime vuonna vietin suurimman osan vapaa-ajastani ja kaikesta muustakin ajastani koululla. Muistan, kun siskoni kysyi silloin enkö voisi tehdä vähemmän töitä, vastasin en ja lisäsin että luon nyt uraani. :) No nyt on urani tähän asti huipuin kohta menossa!
Nyt nukkumaan. moimoi :)

Ainiin.. lyhensin hiuksia aika rajusti ja treffit sunnuntaina (kerron sit ensi viikolla), huomenna keikka ja kuohuviiniä juhlan kunniaksi ja lauantaillekin ehkä jo mielessä jotain kivaa! Kevät on ihanaa!

Ja katsokaa: kohta menee 3000 kävijän raja rikki, (tai no onhan se jo mennyt, jos laskee kaikki maat yhteen, mutta ei nyt lasketa) eli on teitä vaikka ette paljon puhu. Sanokaa vaikka moi! :)

Yhden tanssielokuvan musiikkia, jota en pysty olemaan kuuntelematta. Klik!

Ja täältä klik näette minkälaiset hiukset leikkasin! :)

Töissä on muutama viikko ollut vähän kummallista. Pienellä työpaikalla ehtii tapahtua vaikka mitä, varsinkin jos on vähän hiljaisempaa asiakkaiden suhteen. Eli olen ollut vähän stressaantunut.. onneksi ainakaan vielä iholla ei ole näkynyt mitään stressin merkkejä, MUTTA olen ajatellut että mitä jos selkäkipuni onkin nivelpsoria. EN halua ajatella näin tai miettiä asiaa milläänlailla. En halua edes ottaa selvää voiko nivelpsoriin kuulua selkäkipu, EN EN EN. Haluan ajatella että selkäkipu liittyy huonoon patjaan, väärään tavaroiden nostotapaan, mihin tahansa muuhun kuin nivelpsoriin. Sitä en ota vastaan! Eikä siitä asiasta sen enempää!

Muutama kuva:














Kakkuja, joilla juhlin elämääni helmikuussa. Stockmannin juustokakku on aivan parasta, tosin nyt kun tiedän, että kakku tulee pakastimesta, en ole enää niin koukussa siihen. Jos haluaisin vielä enemmän tuhlata rahaa ruokaan ostaisin juustokakkuni Onkiniemen Elixian läheltä kahvilasta, jonka nimi muistaakseni on Pannu&Huone. Sen paikan juustokakku on vieläkin parempaa kuin Stockmannin.















Ja tästä kuvasta voi bongata kynttilän ja Villeroy & Boch-lasin, jotka ostin, kun masensi. Päätin että aina kun masentaa laitan kynttilän palamaan ja mietin miksi masentaa, enkä anna itseni masentua enemmän. Jalassani näkyy myös se yksi itsepäinen ihottumaläiskä, joka ei ole edes Eloconilla pienentynyt. Tämä läiskä kyllä pieneni valohoidossa, mutta on niin itsepäinen eikä ole viitsinyt hävitä.
Tajusin tämän illan jälkeen, että suurin osa rahoistani menee ruokaan.
.vesimelonia
.ruismuroja & mustikkakeittoa
.salaattia, porkkanaa, kurkkua, stockmannin juutotiskiltä fetajuustoa, punasipulia
.Stockmannin tanskalaista ruisleipää, smetanaa ja punasipulia
.Ritari-juustoa, viinirypäleitä
-villeroy&Boch-lasissa omenamehua (juuri nyt juon siitä Pommacia)

Tällä hetkellä jaloissani olevia ihottumia olen hoitanut Eloconilla. Valohoidon loppumisen jälkeen hoidin läiskää Daivonexilla, mutta se ei tuntunut auttavan ja vaihdoin Eloconiin. Olen käyttänyt sitä nyt viikon ajan illalla ja ihottuma on jo paljon sileämpi. Ihanaa!

all is well.. maybe

Teki hyvää valittaa tänne eilen. Nukuin hyvin, jos ei oteta huomioon sitä että päässäni soi kun menin nukkumaan, siis tinnitys.. sellaiseksi sitä kai sanotaan. Kamalaa! Yäk!
Näin unta, jossa etsin nukkumispaikkaa huonekalukaupasta, veljeni kanssa (jota minulla ei ole) ja olin mies. Uni oli mukava, ei milläänlailla looginen. Parasta unessa oli se ettei se tuntunut liittyvän millään tavalla elämääni. Hyvin rentouttavaa siis! :)

Selkään sattuu vieläkin. Kävin tanssitunnilla ja venyttelin kauan, en tiedä muuttuiko kipu miksikään, paremmaksi tai pahemmaksi, mutta sattuu vieläkin. Tanssiessa kuitenkin unohdin kivun hetkeksi, onneksi.

Tänään pidin elämästäni. Ja sain ajatuksen kotini sisustamiseen. Sen toteuttamiseen saattaa vain kulua hetki. Ajattelin siis täyttää yhden tyhjän seinän kuvilla, jotka haluan toteuttaa elämässäni. Lopetin unelmoinnin jossain vaiheessa, koska olin tyhmä ja ajattelin etten tarvitse mitään. Nyt haluan unelmani takaisin, suurina ja parempina. Ja täytän niillä kotini, ainakin yhden seinän.
Haluaisin myös alivuokrata kotini jollekin kuukaudeksi niin säästäisin 500e ja voisin tuhlata sen kaikkeen ihanaan turhuuteen. Aina kun ostan jotain tulen onnellisemmaksi. Olen vältellyt ostelua muutaman kuukauden, koska en ole halunnut ajatella, että tavarat tekevät minut onnelliseksi, mutta minkä sille voi jos niistä tulee onnellisempi olo!

Olen ollut ilman valohoitoa nyt kaksi-kolme viikkoa ja olen pärjännyt hyvin. Poskea silti kutittaa. Rusketus hiipuu. 8 kertaa taitaa olla jäljellä, jos haluan vielä ne käyttää. Onkohan niissä joku aika minkä sisällä ne loput ajat pitää käyttää. .

Taidan mennä nukkumaan, jos taas näkisin hyviä unia.

:(

olen taas sotkenut elämäni. ja olen surullinen. ja kaiken lisäksi näen unia, jotka sotkevat ajatuksiani vielä aamullakin. ja itkettää.
olen jumittunut työhön, jota kukaan ei voi rakastaa. perustelen itselleni siinä työssä pysymistä sillä, että olen vakituinen kokopäiväinen työntekijä. mutta saan minimaalista kuukausipalkkaa ja suurin osa siitä menee vuokraan ja sen jälkeen ruokaan. en ole ostanut uusia vaatteita melkein puoleen vuoteen, lukuunottamatta kuutta erilaista raitapaitaa. jotenkin vaan jumituin niihin raitoihinkin.

olen jättänyt kotini sisustamisen taas kerran kesken. olin alussa niin innostunut ja sisustin ja mietin miten saisin tästä asunnosta, joka tuntui ensimmäiseltä omalta kodilta, mahdollisimman ihanan ja kotoisan. nyt haluaisin muuttaa jo taas jonnekin muualle. tuntuu, että osaan vaan paeta ja etsiä uutuutta. en osaa pysyä paikallani tai tulen surulliseksi ja negatiiviseksi.

Kaverillani on todettu nivelpsoriasis. Kamalaa. En tiedä onko kamalaa sanoa, mutta onneksi minulla on vain psori iholla, ei nivelissä.
Alaselkäni on ollut kipeä nyt viikon. Kävin viikolla sairaanhoitajalla ja kiropraktikolla. Silti sattuu.

Itsetuntoni on kateissa. ja olen surullinen.
En haluaisi nukkumaan, koska olen nähnyt niin tunnepitoisia unia, mutta väsyttää.

Ai niin ja keskellä poskeani on pieni piste ihottumaa! ARGH!!

Valohoitoja 15 kertaa takana ja sain vielä 15 kpl lisää, joita ei ole tarkoitus käyttää kaikkia, jos läiskät jaloistani paranisivat jo muutamalla lisähoitokerralla. Olen jo ruskettunut, välillä tuntuu että vähän liikaakin. Muutamalla viime kerralla vatsaani on punoittanut valohoidon jälkeen, mutta muuten kaikki on mennyt hyvin, jos ei muistella kainolon punoitusta ekojen kertojen jälkeen. Tänään ihailin parantuneita käsivarsiani suihkun jälkeen. Kädet näyttävät taas täydellisiltä, ja vielä ihana rusketus mukaan! Olen iloinen ja onnellinen!

Käyn valohoidossa työpäivinä aina aamuisin ja vapaapäivänäni, joka usein on keskiviikkona, käyn valohoidossa päivällä. Menen töihin onneksi vasta kymmeneksi, joten ehdin hyvin ennen töitä käydä valossa. Viime kerralla hoitoaikani oli puolta tuntia aikaisemmin kuin yleensä ja osuin ilmeisesti ruuhkaisimpaan aikaan paikalle. Edellisellä hoitojaksollani (muutama kesä sitten) en oikeastaan koskaan törmännyt muihin valohoitoa saaviin ja silloin olisin oikeastaan toivonut, että olisin nähnyt muitakin, koska kaikki oli silloin uutta ja outoa. Olisin vain halunnut nähdä minkänäköiset ihmiset valohoidossa käyvät. Nyt tajusin ajattelevani omaa vuoroani odotellessa, että eihän näillä ihmisillä mitenkään erityisemmin ihottuma edes näy.. eikä muuten minullakaan :)

En ole tähän mennessä tuntenut ketään muuta, jolla olisi psori tai joka kävisi valohoidossa, mutta muutama viikkon sitten kävi ilmi, että uuden työkaverini poikaystävällä on myös alkamassa valohoito psorin takia. Ei tietenkään tunnu hyvältä kuulla, että joku muukin kärsii tästä ärsytyksestä, mutta silti se tunne ettei ole outo ja ainoa tämän jutun kanssa lämmittää ihan vähän ajatuksissa.

Kävin tänään syömässä American Dinerissä vegehampurilaisen, ranskalaisia ja jättisuuren ja todella makean mansikkapirtelön. Oli mukavaa, maistui hyvältä ja viihdyin! Kun olin syönyt ja maha oli todella täynnä, tuli morkkis ja ajattelin miksi söin perunaa ja ketsuppia..kermavaahtoa ja sokeria.. taas tuli mieleen ajatus: miksi pitää tuntea pahaa mieltä siitä että ravitsee itseään.

Olen alkanut rasvata itseäni vähemmän. Käyn iltaisin aika myöhään suihkussa ja rasvaan itseni ennen kuin menen nukkumaan, yleensä aina Apobasella. Olen täysin kyllästänyt siihen, että lakanani ovat aina rasvaisen tuntuiset ja myös hiukseni ovat taas tuntuneet rasvoittuvat nopeasti ja silti ovat samalla sähköiset pakkasen takia. Tajusin, että voin vaihtaa tyynyliinaani vaikka kuinka usein ja olenkin nyt vaihtanut sitä melkein kolmen päivän välein. Nukun usein toinen käsi tyynyn alla ja rasva tarttuu siten tyynyyni ja siitä hiuksiini.

Huomenna on vapaapäivä!! Ihanaa! ja valohoito vasta yhden aikaan!! Saan nukkua ja olen menossa myös tanssitunnille huomenna! Jee!!! :)

something

Valohoitoja puolet takana. Eilen jouduin perumaan, koska olin viettänyt puolet yöstä hereillä oksentaen, mahataudissa. Tänäänkin vielä heikko olo, mutta olen jo pystynyt syömään.
Ehkä puhdistun sisäisesti ja tervehtyminen nopeutuu. Kun kummipoikani näki minut sairaana, hän oli ihana ja sanoi että minun pitää tulla terveeksi, nyt on minun vuoroni olla terve. Ihana!

Jatkan taas myöhemmin kun on voimia enemmän. Ostin vihdoin kalliin (yli)kameran, voin lisätä kuviakin taas kohta!!

moikka moi!

En tee uuden vuoden lupauksia vaan luon tavoitteita. Yksi vuosi tavoitteisiini kuului ystävien saaminen ja mausteiden käyttäminen enemmän, joten tavoitteeni voivat siis olla mitä tahansa. En varsinaisesti ole vielä tänä vuonna miettinyt niitä, mutta uuden vuoden tinat ehkä jo viittaavat siihen suuntaan mitä tulevaisuudelta haluaisin. Sain kaksi isompaa osaa ja pieniä siittiön näköisiä osia. Kahdesta isosta toinen näytti aivan selkärangalta ja lantioluilta ja toinen näytti aivan tajuttoman pitkältä penikseltä.. :)
Kyllä vain.. sain siis peniksen, lantioluut ja siittiöitä! Enkä vain tulkinnut niitä itsekseni, vaan muutkin näkivät yhteyden. Huvittavaa!

Valohoito jatkuu. Varsinkin kasvoista näytän jo ruskettuneelta. Olisikohan eilen ollut neljäs kerta ja jos muistan kuulleeni oikein, sain 16 sekuntia valoa. Aloitus menee tällä kertaa nopeampaa tahtia, koska muistaakseni sain viime kerralla monta kertaa alussa 6 sekuntia. En kuitenkaan muista täysin varmaksi. Taas kainaloni tuli punaiseksi. Tai ei koko kainaloni, vaan kainaloni sivu. Siinä ei todellakaan edes voinut olla deodoranttia, koska olin suihkussa todella hyvin pessyt kainalot, koska muistin että kainaloni paloi viime kerrallakin. Luulen, että kainalooni tarttui paidastani deodoranttia ja iho ärsyyntyi sen takia. En tiedä miksi muutenkaan niin kävisi. Tai sitten se alue ei vain koskaan saa aurinkoa ja on vain altis palamiselle.
Valohoidon pukuhuoneessa ja valohoitokoneella on se sama ominaistuoksu, jonka muistan siltä edelliseltä valohoitoajalta. Myös iholle jää valohoidon jälkeen erilainen tuoksu.

Haluan matkoille, haluan kameran ja haluan halauksia! Huomenna menen katsomaan Sound of music-musikaalin ja jos ehdin käyn ostamassa joogatunneille kortin. Muistelin miten hyvä olo minulla viimeksi oli kun kävin joogassa 1-2 kertaa viikossa ja nyt päätin taas että on taas aika pitää musta! bye! :)