sunnuntai

no okei.. ihan kiva päivä tästä tuli. vieläkin istun nurmikolla viltin päällä ja otin taas koneen mukaani tänne. en siis koko päivää tässä ole istunut vaan välillä puuhaillut muuta ja sitten taas istuskellut täällä.
vanhempieni pihassa on monta viinimarjapuskaa, joista keräsin marjoja kummipoikani kanssa. myöhemmin tein äitini kanssa kiisseliä marjoista. en tiedä onko aika kullannut muistoni lapsuuden kesistä vai oliko silloin 80-luvulla oikeasti aurinkoisempia kesiä. ehkä luulen vain silloin auringon paistaneen joka päivä aurinko ja nyt tuntuu että sateisinakin kesäpäivinä iltaa kohden aurinko tuli esiin. tämä auringonpalvonta on tuskallista, koska silloin harvoin kun on vapaalla ja aurinko paistaa tuntuu niin pakolliselta viihtyä auringossa.
ärsyynnyin myös äidilleni aikaisemmin tänään, kun hän puhelimessa sanoi sedälleni: "joo, mariakin tuli tänne tänään ottamaan aurinkoa. nyt hän on sisällä, kun aurinko varmaan meni pilveen".
ihan kuin olisin jollain huviretkellä ottamassa aurinkoa jotta ihoni varmasti tulisi mahtavan ruskeaksi. pyh. jos mitään ihottumia ei olisi, kulkisin pitkähihainen päällä ja oleilisin varjossa.

näin valkoinen vieläkin olen ja jalassa syy miksi edes yritän viihtyä auringossa. jos vain joka päivä olisi aurinkoinen niin jonkun niistä voisi uhrata auringolle.

kysymys kaikille, jotka seurustelevat: missä olet tavannut seurustelukumppanisi?
kysymys kaikille sinkuille: miten tätä sinkkuutta jaksaa, kun ei käy baareissa joissa kaikki seurustelevat ovat kuitenkin tavanneet kumppaninsa? no joo.. en edes haluaisi tavata baarissa ketään, mutta tuntuu vaan että niin monet ajattelevat että siellä niitä ihmisiä tavataan.

kun vielä opiskelin ja ajattelin minkälaisen työn haluaisin, päädyin sellaiseen
.jossa on säännölliset työajat (check)
.on kivoja työkavereita (check)
.voisi vaikka vähän flirttailla (joopa joo.. asiakkaita ovat raskaana olevat naiset ja nuoret perheet.. hmm.. no way)

tästä kaikesta päädymmekin sujuvasti taas nuoruuteeni. siskoni oli saanut lahjaksi kirjan, jossa oli kaikkia sanontoja latinaksi. selailin sitä silloin joskus monta vuotta sitten ja päätin avata sen sattumanvaraisesti jostain kohdasta ja sormella osua johonkin lauseeseen. siitä lauseesta tulisi mottoni koko loppuelämälle. riskipeliä, tiedän. no lause joka elämäni motoksi valikoitui oli "Omnia tempus habent", mikä tarkoittaa kaikki tapahtuu aikanaan. (toivottavasti kirjoitinkin sen nyt oikein..)
no tuntuu, että se on kuvannut liiankin hyvin elämääni. ehkä pitäisi avata joku muu kirja ja antaa sen johdattaa elämääni tästä lähtien.

nyt kun aurinko painuu puiden taakse seuraavaksi ohjelmassa on viinimarjakiisseliä ja sämpylöitä juustolla ja voilla.

..update klo 0.13: olen hyvin hyvin ruskettunut. ja tuntuu jotenkin rauhallisemmalta kun pitkästä aikaa sain hyvän annoksen aurinkoa.
niin ja nyt kun katsoin tuota kuvaa uudelleen, tuli mieleen että se saattaa tarvita pienen selityksen. otin sen siis tietokoneen kameralla, ja edessä oleva möhkäle on jalkani, jossa olevaa ihottumaa siinä esittelen.

mikä siinä on että aurinko parantaa ihottumia. enkä kysy tätä innoissani ja huumaantuneena ilosta, vaan ärsyyntyneenä ja tylsistyneenä auringossa istumisen päätteeksi!
se kuka tietää miksi aurinko auttaa kertokoon sen minulle!!

olen syönyt karkkia niin paljon että käsiini on ilmestynyt taas pisteitä. ainakin oletan että karkki on syynä, koska mitään muuta en ole oikeastaan muuttanut ruokavaliossani. jos tietenkään kuumaa ja hikistä työtäni ei voi ajatella syyksi. hmm.. who knows. aurinko kutsuu taas.. prkl!

aika menee töissä. työaika on kuuteen asti, jonka jälkeen pitää tehdä tilitykset ja muut työvuoron jälkeiset hommat. vaikka tietysti kovasti ilolla odottelen palkkapäivää, pitkät illat vievät mahdollisuuden päästä tanssitunneille. nyyh! tai oikeastaan mille tahansa elixian tunneille.
no valitsin torstain vapaapäiväksi, että pääsisin edes silloin tanssitunnille!

eilen, kun aurinko täällä taas paistoi, ja ehdin oikeasti taas istuskelemaan auringossa, tapahtui taas ihmeitä ihottumilleni. illalla suihkun jälkeen ihmettelin, että voiko aurinko todella noin nopeasti vaikuttaa. näytti siltä, että jalkapöydästäni oli ihottumaläiskä pienentynyt monta senttiä. tietysti siihen pääsee aurinko paistamaan aina kun on vähänkin niin lämmintä, että tarkenen avonaisilla kengillä liikkua ja aurinko paistaa. alan rakastaa vain enemmän ja enemmän aurinkoa ja kesää!

paljon ei ole mitään muutoksia tapahtunut muualla kehossani. käsivarressa yksi ikävä kohta on, mutta ehkä ehdin sitä vielä paahtaa auringossa.

en anna itseni oikein ajatella elämääni tällä hetkellä, koska jos siihen keskittyisin alkaisi se tuntua hieman tylsältä. rahaa, palkkapäivää ja rakastumista odotellessa.. haluan jo lopettaa tämän sinkkuuden, mutta en tiedä miten ikinä tapaan jonkun ihanan miehen, koska
.en ollenkaan viihdy baareissa,
.aktiviteettini ovat sellaisia etten niissä paljon tutustu uusiin ihmisiin
.työpaikalla käy vain.. no sellaisia, jotka ovat jo perheensä perustaneet..

jostain treffit minulle kiitos!!

monta asiaa

kun koko viime kesän kävin valohoidossa, tietysti sain mahtavan rusketuksen täysin ilman rusketusrajoja ja ilman sitä kärsimystä, jota olin aina tuntenut siitä että "kun nyt aurinko sattuu paistamaan niin on PAKKO mennä sinne ottamaan aurinkoa IHOTTUMIEN TAKIA".

tänä kesänä menneiden helleilmojen aikana huomasin suhtautuvani aurinkoon täysin eritavalla kuin muina kesinä. koska muistin miten nätti (feikki)-rusketukseni oli viime vuonna, olin jo pelkästään sen takia innokkaammin auringossa. myös se huomattava paraneminen, jonka saavutin valohoidoilla sai minut ajattelemaan että varmasti aurinkokin ihottumaani parantaa myös Suomessa, jos vain jaksaisin oleilla auringossa. niinpä mahdollisimman monena hellepäivinä matkustin noin 20km matkan vanhempieni omakotitalolle ja sijoittauduin aurinkoon lukemaan kirjaa. toisin kuin ennen, viihdyin nyt ihanasti auringossa ja ihailin rusketustani aina iltaisin.

valohoidossa ei viime vuonna tapahtunut mitään muuta ikävää, kuin yksi pieni "palaminen" ,jos sitä nyt voi sellaiseksi nimittää. olin varmaankin pessyt deodorantin toisesta kainalosta liian huonosti pois. yleensä silloin kävin valohoidoissa usein heti aamulla suihkunraikkaana, mutta joskun kävin myös iltapäivällä ja olin sinä aamuna laittanut deodoranttia. valohoidon jälkeen illalla huomasin, että selän puolella kainolossa oli punoitusta, minkä takia lopuissa valohoidoissa sitä kohtaa muistaakseni suojeltiin enemmän.
nyt ottaessani aurinkoa tämä sama kohta alkoi myös punottaa. en tiedä onko se alue muutenkin herkempi, oliko minulla nytkin siinä jotain deodoranttia mikä reagoi auringon kanssa vai vaikuttiko valohoidossa tapahtunut "palaminen" vielä.. no kuitenkin..se on nyt jo parantunut.

eräänä hellepäivänä olin päättänyt etten stressaa olemattomista töistäni, vaan vietän lomapäiviäni iloisin mielin, kun niitä nyt kerran on. täydellisen opinnäytetyöni jälkeen minulla oli mielestäni oikeus vaikka pitkäänkin lomaan. olin juuri tullut suihkusta, kun puhelimeni soi ja sain kutsun työhaastatteluun, joka olisi niin pian kuin mahdollista.. tässä tapauksessa tunnin päästä. hihii!! niinpä menin työhaastatteluun, joka mielestäni meni parhaiten tähän astisista haastatteluista.
haastattelun jälkeen menin aamiaiselle American Dinersiin syömään aurinkoiselle terassille pannukakkuja, mustikoita ja kermavaahtoa ja soitin äidille, siskolle ja kaverilleni, jotka kaikki kysyivät ensimmäisenä kysymyksenä sainko työpaikan ?!?
kenelle muka kerrotaan työhaastattelun päätteeksi tai aikana onko saanut työpaikan??!
jäin miettimään tätä ja vaikka mielestäni haastattelu meni hyvin ja jopa ehdin auttaa haastattelijaa yhdessä asiakaspalvelutilanteessa, silti olin hieman oudossa mielentilassa, koska oli alkanut tuntumaan siltä, että olen hyvä hakemuksissa ja CV:llä, mutta haastattelutilanteessa jotenkin mokaan.
tämä päivä oli siis toissaviikon tiistaina. viikonloppuna haastattelijan oli tarkoitus valita työntekijät (2-3kpl) ja työ alkaisi seuraavan viikon tiistaina.
saman viikon perjantaina olin kaupungilla tekemässä juuri sitä mistä olin haaveillut kaikki ne vuodet, jotka asuin maalla, eli kävelin täysin vailla päämäärää, sinne minne tie johdattaa. olin juuri päässyt keskustaan, kun sain puhelun. MINUT OLI VALITTU TYÖHÖN!! menin täysin sekaisin, enkä tiennyt vähään aikaan enää mistään mitään. mutta tietysti otin paikan vastaan!!!
en oikein tiennyt minne olisin pysähtynyt ajattelemaan sitä, että vietin toiseksi viimeistä päivää lomalla ja olin saanut töitä. kävelin ensin sellaisen paikan ohi jonne aina olin halunnut mennä, mutten yksin oikein ikinä uskaltanut jäädä terassille yksin istuskeleman. ja sitten vain palasin takaisin ja ostin ison palan valkosuklaa-juusto-vadelmakakkua ja ison jääkylmän veden, koska en kehdannut (don't know why) ostaa kuohuviiniä juhliakseni työpaikkaani.
istuin siinä ihanalla varjoisalla terassilla varmaankin yli kaksi tuntia. taidan muistaa sen hetken pitkään!!

no. työstäni olen näiden neljän päivän jälkeen pitänyt PALJON! olen siis myyjä erikoistavaraliikkeessä. ei se nyt täysin unelmatyöni ole, mutta ihan hyvä vaihtoehto tienata vuokraan rahaa tällä hetkellä kun en ole mitenkään varma mikä se unelmatyöni olisi. voin sanoa että tähän mennessä tämä työ on huomattavasti paras, niistä töistä mitä olen tehnyt.

tällä hetkellä ihottumaani (olen taas alkanut näköjään puhua ihottumasta, enkä psorista.. mielenkiintoista) on oikeastaan vain jalkapöydissä. kyynerpäissä on oikeastaan vain pieni kohta joka tuntuu enemmän kuivalta, kuin ihottumaiselta. käsivarsissa on ehkä kolme pistettä. joten aurinko paransi käsivarteni pisteet helteiden aikana. olisin toivonut vielä ainakin viikon hellepäivä niin jalkojeni läiskät olisivat varmaankin voineet jopa kadota vähäksi aikaa.

söin kahtena päivänä paljon mansikoita, varmaankin litran yhteensä ja luulen että se on syynä siihen että jalkapöytieni ihottumat ovat tällä hetkellä jopa haavoilla. joten ei aurinkoa muutamaan päivään + paljon mansikoita = ei hyvä juttu. ärsyttää. ja jopa sattuu.

haluan auringon takaisin ja lisää kivoja työpäiviä!! :)
lopuksi vielä kappale, jota yhtenä auringonpalvontahetkenä kuuntelin, kun raahasin kannettavan nurmikolle klik!