lauantai 4. heinäkuuta 2009

monta asiaa

kun koko viime kesän kävin valohoidossa, tietysti sain mahtavan rusketuksen täysin ilman rusketusrajoja ja ilman sitä kärsimystä, jota olin aina tuntenut siitä että "kun nyt aurinko sattuu paistamaan niin on PAKKO mennä sinne ottamaan aurinkoa IHOTTUMIEN TAKIA".

tänä kesänä menneiden helleilmojen aikana huomasin suhtautuvani aurinkoon täysin eritavalla kuin muina kesinä. koska muistin miten nätti (feikki)-rusketukseni oli viime vuonna, olin jo pelkästään sen takia innokkaammin auringossa. myös se huomattava paraneminen, jonka saavutin valohoidoilla sai minut ajattelemaan että varmasti aurinkokin ihottumaani parantaa myös Suomessa, jos vain jaksaisin oleilla auringossa. niinpä mahdollisimman monena hellepäivinä matkustin noin 20km matkan vanhempieni omakotitalolle ja sijoittauduin aurinkoon lukemaan kirjaa. toisin kuin ennen, viihdyin nyt ihanasti auringossa ja ihailin rusketustani aina iltaisin.

valohoidossa ei viime vuonna tapahtunut mitään muuta ikävää, kuin yksi pieni "palaminen" ,jos sitä nyt voi sellaiseksi nimittää. olin varmaankin pessyt deodorantin toisesta kainalosta liian huonosti pois. yleensä silloin kävin valohoidoissa usein heti aamulla suihkunraikkaana, mutta joskun kävin myös iltapäivällä ja olin sinä aamuna laittanut deodoranttia. valohoidon jälkeen illalla huomasin, että selän puolella kainolossa oli punoitusta, minkä takia lopuissa valohoidoissa sitä kohtaa muistaakseni suojeltiin enemmän.
nyt ottaessani aurinkoa tämä sama kohta alkoi myös punottaa. en tiedä onko se alue muutenkin herkempi, oliko minulla nytkin siinä jotain deodoranttia mikä reagoi auringon kanssa vai vaikuttiko valohoidossa tapahtunut "palaminen" vielä.. no kuitenkin..se on nyt jo parantunut.

eräänä hellepäivänä olin päättänyt etten stressaa olemattomista töistäni, vaan vietän lomapäiviäni iloisin mielin, kun niitä nyt kerran on. täydellisen opinnäytetyöni jälkeen minulla oli mielestäni oikeus vaikka pitkäänkin lomaan. olin juuri tullut suihkusta, kun puhelimeni soi ja sain kutsun työhaastatteluun, joka olisi niin pian kuin mahdollista.. tässä tapauksessa tunnin päästä. hihii!! niinpä menin työhaastatteluun, joka mielestäni meni parhaiten tähän astisista haastatteluista.
haastattelun jälkeen menin aamiaiselle American Dinersiin syömään aurinkoiselle terassille pannukakkuja, mustikoita ja kermavaahtoa ja soitin äidille, siskolle ja kaverilleni, jotka kaikki kysyivät ensimmäisenä kysymyksenä sainko työpaikan ?!?
kenelle muka kerrotaan työhaastattelun päätteeksi tai aikana onko saanut työpaikan??!
jäin miettimään tätä ja vaikka mielestäni haastattelu meni hyvin ja jopa ehdin auttaa haastattelijaa yhdessä asiakaspalvelutilanteessa, silti olin hieman oudossa mielentilassa, koska oli alkanut tuntumaan siltä, että olen hyvä hakemuksissa ja CV:llä, mutta haastattelutilanteessa jotenkin mokaan.
tämä päivä oli siis toissaviikon tiistaina. viikonloppuna haastattelijan oli tarkoitus valita työntekijät (2-3kpl) ja työ alkaisi seuraavan viikon tiistaina.
saman viikon perjantaina olin kaupungilla tekemässä juuri sitä mistä olin haaveillut kaikki ne vuodet, jotka asuin maalla, eli kävelin täysin vailla päämäärää, sinne minne tie johdattaa. olin juuri päässyt keskustaan, kun sain puhelun. MINUT OLI VALITTU TYÖHÖN!! menin täysin sekaisin, enkä tiennyt vähään aikaan enää mistään mitään. mutta tietysti otin paikan vastaan!!!
en oikein tiennyt minne olisin pysähtynyt ajattelemaan sitä, että vietin toiseksi viimeistä päivää lomalla ja olin saanut töitä. kävelin ensin sellaisen paikan ohi jonne aina olin halunnut mennä, mutten yksin oikein ikinä uskaltanut jäädä terassille yksin istuskeleman. ja sitten vain palasin takaisin ja ostin ison palan valkosuklaa-juusto-vadelmakakkua ja ison jääkylmän veden, koska en kehdannut (don't know why) ostaa kuohuviiniä juhliakseni työpaikkaani.
istuin siinä ihanalla varjoisalla terassilla varmaankin yli kaksi tuntia. taidan muistaa sen hetken pitkään!!

no. työstäni olen näiden neljän päivän jälkeen pitänyt PALJON! olen siis myyjä erikoistavaraliikkeessä. ei se nyt täysin unelmatyöni ole, mutta ihan hyvä vaihtoehto tienata vuokraan rahaa tällä hetkellä kun en ole mitenkään varma mikä se unelmatyöni olisi. voin sanoa että tähän mennessä tämä työ on huomattavasti paras, niistä töistä mitä olen tehnyt.

tällä hetkellä ihottumaani (olen taas alkanut näköjään puhua ihottumasta, enkä psorista.. mielenkiintoista) on oikeastaan vain jalkapöydissä. kyynerpäissä on oikeastaan vain pieni kohta joka tuntuu enemmän kuivalta, kuin ihottumaiselta. käsivarsissa on ehkä kolme pistettä. joten aurinko paransi käsivarteni pisteet helteiden aikana. olisin toivonut vielä ainakin viikon hellepäivä niin jalkojeni läiskät olisivat varmaankin voineet jopa kadota vähäksi aikaa.

söin kahtena päivänä paljon mansikoita, varmaankin litran yhteensä ja luulen että se on syynä siihen että jalkapöytieni ihottumat ovat tällä hetkellä jopa haavoilla. joten ei aurinkoa muutamaan päivään + paljon mansikoita = ei hyvä juttu. ärsyttää. ja jopa sattuu.

haluan auringon takaisin ja lisää kivoja työpäiviä!! :)
lopuksi vielä kappale, jota yhtenä auringonpalvontahetkenä kuuntelin, kun raahasin kannettavan nurmikolle klik!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut työpaikasta!!!!!!!!!!!
vaikkakin tosi myöhässä, mutta en aikasemmin ollut lukenut tätä kirjoitusta.
Kiva, että se sai mielialasi kohoamaan :)