no okei.. ihan kiva päivä tästä tuli. vieläkin istun nurmikolla viltin päällä ja otin taas koneen mukaani tänne. en siis koko päivää tässä ole istunut vaan välillä puuhaillut muuta ja sitten taas istuskellut täällä.
vanhempieni pihassa on monta viinimarjapuskaa, joista keräsin marjoja kummipoikani kanssa. myöhemmin tein äitini kanssa kiisseliä marjoista. en tiedä onko aika kullannut muistoni lapsuuden kesistä vai oliko silloin 80-luvulla oikeasti aurinkoisempia kesiä. ehkä luulen vain silloin auringon paistaneen joka päivä aurinko ja nyt tuntuu että sateisinakin kesäpäivinä iltaa kohden aurinko tuli esiin. tämä auringonpalvonta on tuskallista, koska silloin harvoin kun on vapaalla ja aurinko paistaa tuntuu niin pakolliselta viihtyä auringossa.
ärsyynnyin myös äidilleni aikaisemmin tänään, kun hän puhelimessa sanoi sedälleni: "joo, mariakin tuli tänne tänään ottamaan aurinkoa. nyt hän on sisällä, kun aurinko varmaan meni pilveen".
ihan kuin olisin jollain huviretkellä ottamassa aurinkoa jotta ihoni varmasti tulisi mahtavan ruskeaksi. pyh. jos mitään ihottumia ei olisi, kulkisin pitkähihainen päällä ja oleilisin varjossa.
näin valkoinen vieläkin olen ja jalassa syy miksi edes yritän viihtyä auringossa. jos vain joka päivä olisi aurinkoinen niin jonkun niistä voisi uhrata auringolle.
kysymys kaikille, jotka seurustelevat: missä olet tavannut seurustelukumppanisi?
kysymys kaikille sinkuille: miten tätä sinkkuutta jaksaa, kun ei käy baareissa joissa kaikki seurustelevat ovat kuitenkin tavanneet kumppaninsa? no joo.. en edes haluaisi tavata baarissa ketään, mutta tuntuu vaan että niin monet ajattelevat että siellä niitä ihmisiä tavataan.
kun vielä opiskelin ja ajattelin minkälaisen työn haluaisin, päädyin sellaiseen
.jossa on säännölliset työajat (check)
.on kivoja työkavereita (check)
.voisi vaikka vähän flirttailla (joopa joo.. asiakkaita ovat raskaana olevat naiset ja nuoret perheet.. hmm.. no way)
tästä kaikesta päädymmekin sujuvasti taas nuoruuteeni. siskoni oli saanut lahjaksi kirjan, jossa oli kaikkia sanontoja latinaksi. selailin sitä silloin joskus monta vuotta sitten ja päätin avata sen sattumanvaraisesti jostain kohdasta ja sormella osua johonkin lauseeseen. siitä lauseesta tulisi mottoni koko loppuelämälle. riskipeliä, tiedän. no lause joka elämäni motoksi valikoitui oli "Omnia tempus habent", mikä tarkoittaa kaikki tapahtuu aikanaan. (toivottavasti kirjoitinkin sen nyt oikein..)
no tuntuu, että se on kuvannut liiankin hyvin elämääni. ehkä pitäisi avata joku muu kirja ja antaa sen johdattaa elämääni tästä lähtien.
nyt kun aurinko painuu puiden taakse seuraavaksi ohjelmassa on viinimarjakiisseliä ja sämpylöitä juustolla ja voilla.
..update klo 0.13: olen hyvin hyvin ruskettunut. ja tuntuu jotenkin rauhallisemmalta kun pitkästä aikaa sain hyvän annoksen aurinkoa.
niin ja nyt kun katsoin tuota kuvaa uudelleen, tuli mieleen että se saattaa tarvita pienen selityksen. otin sen siis tietokoneen kameralla, ja edessä oleva möhkäle on jalkani, jossa olevaa ihottumaa siinä esittelen.
vanhempieni pihassa on monta viinimarjapuskaa, joista keräsin marjoja kummipoikani kanssa. myöhemmin tein äitini kanssa kiisseliä marjoista. en tiedä onko aika kullannut muistoni lapsuuden kesistä vai oliko silloin 80-luvulla oikeasti aurinkoisempia kesiä. ehkä luulen vain silloin auringon paistaneen joka päivä aurinko ja nyt tuntuu että sateisinakin kesäpäivinä iltaa kohden aurinko tuli esiin. tämä auringonpalvonta on tuskallista, koska silloin harvoin kun on vapaalla ja aurinko paistaa tuntuu niin pakolliselta viihtyä auringossa.
ärsyynnyin myös äidilleni aikaisemmin tänään, kun hän puhelimessa sanoi sedälleni: "joo, mariakin tuli tänne tänään ottamaan aurinkoa. nyt hän on sisällä, kun aurinko varmaan meni pilveen".
ihan kuin olisin jollain huviretkellä ottamassa aurinkoa jotta ihoni varmasti tulisi mahtavan ruskeaksi. pyh. jos mitään ihottumia ei olisi, kulkisin pitkähihainen päällä ja oleilisin varjossa.
näin valkoinen vieläkin olen ja jalassa syy miksi edes yritän viihtyä auringossa. jos vain joka päivä olisi aurinkoinen niin jonkun niistä voisi uhrata auringolle.kysymys kaikille, jotka seurustelevat: missä olet tavannut seurustelukumppanisi?
kysymys kaikille sinkuille: miten tätä sinkkuutta jaksaa, kun ei käy baareissa joissa kaikki seurustelevat ovat kuitenkin tavanneet kumppaninsa? no joo.. en edes haluaisi tavata baarissa ketään, mutta tuntuu vaan että niin monet ajattelevat että siellä niitä ihmisiä tavataan.
kun vielä opiskelin ja ajattelin minkälaisen työn haluaisin, päädyin sellaiseen
.jossa on säännölliset työajat (check)
.on kivoja työkavereita (check)
.voisi vaikka vähän flirttailla (joopa joo.. asiakkaita ovat raskaana olevat naiset ja nuoret perheet.. hmm.. no way)
tästä kaikesta päädymmekin sujuvasti taas nuoruuteeni. siskoni oli saanut lahjaksi kirjan, jossa oli kaikkia sanontoja latinaksi. selailin sitä silloin joskus monta vuotta sitten ja päätin avata sen sattumanvaraisesti jostain kohdasta ja sormella osua johonkin lauseeseen. siitä lauseesta tulisi mottoni koko loppuelämälle. riskipeliä, tiedän. no lause joka elämäni motoksi valikoitui oli "Omnia tempus habent", mikä tarkoittaa kaikki tapahtuu aikanaan. (toivottavasti kirjoitinkin sen nyt oikein..)
no tuntuu, että se on kuvannut liiankin hyvin elämääni. ehkä pitäisi avata joku muu kirja ja antaa sen johdattaa elämääni tästä lähtien.
nyt kun aurinko painuu puiden taakse seuraavaksi ohjelmassa on viinimarjakiisseliä ja sämpylöitä juustolla ja voilla.
..update klo 0.13: olen hyvin hyvin ruskettunut. ja tuntuu jotenkin rauhallisemmalta kun pitkästä aikaa sain hyvän annoksen aurinkoa.
niin ja nyt kun katsoin tuota kuvaa uudelleen, tuli mieleen että se saattaa tarvita pienen selityksen. otin sen siis tietokoneen kameralla, ja edessä oleva möhkäle on jalkani, jossa olevaa ihottumaa siinä esittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti