keskiviikko 24. syyskuuta 2008

damn you suklaanhimo

syytän kaksi viikkoa kestänyttä suklaanhimoa kaikesta.

tiistai 23. syyskuuta 2008

tyhmä

kaksi pistettä havaittu molemmissa kyynärpäissä, siis neljä yhteensä. ei niistä eroon pääse. ikinäkö? oli helpompi elää kun luuli että iholla on vain jotain ihottumaa. vihaan sanaa psoriasis. olen syönyt ketsuppia, vaaleaa leipää, juonut mehua ja tuntenut olevani normaali.. ainiin ja suklaata, ja karkkia. en jaksanut olla sellainen, joka välttelee kaikkia niitä ruokia. perunaa ja tomaattia vain ja paprikaa suurimmaksi osaksi ja maitotuotteita. sen kestän jos se palaa vain kyynärpäihini ja nilkkoihin. siellä se oli aina ennenkin. pysyköön siellä.

lauantai 6. syyskuuta 2008

hei

pitkästä aikaa.
muutin vaasaan ja koulu alkoi. valohoidoissa kävin ensin 15 kertaa ja sen jälkeen lopulta vielä 13 kertaa. eli paljon. koko kesä siinä meni. olin toivonut että sen 15 kerran jälkeen olisi riittänyt vain 5-10 kertaa, mutta hoitajien mielestä olisi vielä kannattanut käydä ne 2 viimeistäkin kertaa, mutta kesäloma loppui.
lopulta pääsin ajoissa hieman kolmen minuutin yli, jos ymmärsin oikein. se tuntui muutamana kertana todella pitkältä ajalta siellä kopissa. psori on tällä hetkellä poissa kaikkialta muualta paitsi oikeasta nilkasta ja jalkapöydiltä, ja niissäkin on vain vähän näkyvissä. pitäisi jaksaa rasvata, vaikka iholla ei enää ihottumaa näykään. se on vain niin aikaa vievää. mutta olen silti joka suihkuttelun jälkeen ja muutenkin päivisin rasvannut.

olen aina nähnyt paljon unia, tai kai kaikki näkevät.. mutta myös hyvin usein muistan unia aamuisin. muutaman viikon aikana olen nähnyt paljon unia siitä että psori palaa. niissä unissa psori on silti onneksi tullut takaisin vain kyynärpäihin ja vain vähän.. vähän vain.

olen yrittänyt nukkua hyvin ja syödä jotakin.. salaattia, tofua ja hernekeittoa. ja joku päivä olin hieman juhlimassa jägermeisterin kanssa.
puhuin ystäväni kanssa, jonka olin nähnyt viimeksi silloin kun ihoni oli todella huonossa kunnossa. hän sanoi miten kaunis olin nyt ja vastasin että vähitellen alkaa tuntua siltä itsestänikin taas. puhuimme jotain psorista ja hän sanoi että ei hän edes niin huomannut niitä ihottumia. tai että ei kauneus ole niistä kiinni, ja että ei ihmiset niitä katso. niin.. olen samaa mieltä, mutta ne vaikuttavat todella paljon itsetuntoon ja siihen mitä haluaa tehdä. olin kesän lopussa ystäväni polttareissa joihin kuului morsiussauna. tuskin olisin mennyt muiden mukana saunomaan, jos olisin ollut psoripisteitä täynnä. vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ei olekaan minulle vaikeaa, silti olin paljon ujompi ja hiljaisempi kun minulla oli niitä pisteitä. ja olen huomannut että olen nytkin vielä välillä jotenkin ujo ja varuillani ihmisten seurassa.
ja olen huomannut että joissain tälläisissä tilanteissa laitain vasemman käden oikealle kyynärpäälleni ja kokeilen ettei siellä ole mitään. ja siellä on vain sileää pehmeää ihoa.

odottelen jo viikkoa 48. silloin lähden matkalle. espanjaan.

tämän tekstin soundtrack.