Sain inspiraation taas itseni rasvaamiseen!

.Tänään aamulla olo tuntui jo sen verran paremmalta, että pääsin suihkuun. Virkistyin huomattavasti suihkun jälkeen, kun tutkin hieman psori-tilannettani. 
Luultavasti siitä kaikesta oksentamisesta oli se hyöty että keho samalla puhdistautuu, mutta voiko se näkyä iholla näinkin nopeasti?


Muistaakseni vielä muutama päivä sitten jaloissani olleet ihottumat olivat paksuja ja hilseileviä, tänään iho niiden kohdalla näytti hyvällä tavalla ohuelta, terveemmältä. 


.Ihmettelyn jälkeen päätin rasvata itseäni pitkästä aikaa AboBasella, ja oi sitä pehmeän ihon määrää!!


.Olemme poikaystäväni kanssa tulleet siihen lopputulokseen että tämän kertainen Barcelona matkamme jatkuu luultavasti syksyllä mutta saa tauon kesän ajaksi, jolloin suuntaamme Suomeen. Päätöksen jälkeen ajattelin matkustamista ja pakkaamista ja kaikkia näitä tavaroitani täällä. Päätin että en todellakaan aio kantaa takaisin Suomeen kaikkia näitä rasvoja.


.Ja koska aurinko parantaa myös tervettä ihoa vielä terveemmäksi (ainakin toivon mukaan) rasvaan siis nyt itseni mahdollisimman terveäksi ja otan kaiken auringon talteen!!

Psori-tiedote / torstai 29/3

Vaikka täällä Barcelonassa onkin ollut jo aurinkoista (nyt jo monena päivänä 19-21 astetta) en ole vielä oikein päässyt antamaan auringon valohoitoa niihin paikkoihin, joissa ihottumaa on. 

Ja vaikka kasvoni ovat saaneet täällä paljonkin aurinkoa, silti vasemman puolen kulmakarvan kohdalla on vielä läiskä, pirun tarmokas läiskä onkin!! 

Eli syön täällä huonosti! Tiedän sen.

.syön tomaattia päivittäin

.syön silloin tällöin perunaa (enimmäkseen paikassa nimeltä Cat Bar, ihana vegaanibaari!)

.en juo tarpeeksi vettä

.ja luultavasti vain en syö tarpeeksi!

Mutta täällä ollessa psoriasikseni on vaivannut minua vain oikeastaan siten että olen ajatellut enemmän mitä muut ihmiset ajattelevat. En ole esimerkiksi kehdannut ottaa pitkähihaista pois päältä, vaikka on ollut kuuma, koska olen ajatellut että mitä muut nyt ajattelisivat tälläisessa hienossa ravintolassa jos he näkisivät käsivarteni ja kaikki läiskät. Heiltähän menisi ruokahalua ja he pitäisivät minua likaisena.

Muuten läiskät ovat vain saaneet olla. Siinähän ovat, jos ovat!

Olen välillä jaksanut rasvata läiskiä, pitäisi jaksaa enemmän, koska se kuitenkin auttaisi. Mutta milloinkaan ei ole se oikea aika. 

En halua rasvata aamulla koska lähdemme ulos ja siellä paistaa aurinko.. aurinko ja ihottumarasva = ei hyvä yhdistelmä.

En halua rasvata illalla koska sitten kaikki lakanat olisivat aivan rasvaisia, tai yöpaitani liimautuisi kiinni rasvaan.

Aurinkoa on luvassa täällä jatkossa luultavasti joka päivä! Siistiä! Parasta tässä matkassa on se että tulen saamaan supersuper-pitkän kesän.

Ja nyt kun vatsatautini ansiosta olen puhdistunut, voin aloittaa hedelmällisen elämän syömällä enemmän hedelmiä ja vitamiineja. Kiitos vatsatauti!

Yleislakko

Espanja - Katalonia - Barcelona - kaupunginosa: Eixample:


.Koko Espanjan laajuinen yleislakko (nyt)
.mielenosoituksia
.poliisihelikopteri pörrännyt koko päivän ilmassa
.läheltä ja kauempaa kuuluu pamauksia
.korttelin päässä asunnostamme palaa kasa suuria roskiksia, joilla jotkut tukkivat kahden autotien risteyksen


.ja missä minä: mahataudissa sängyssä
.naapurista kuuluu joku sama espanjalainen laulu repeatilla joka sieltä kuului myös eilen ja muistaakseni myös toissapäivänä. 
.aurinko paistaa parvekkeellemme ihanasti, ehkä kohta vielä jaksan käydä siellä nauttimassa 


.Ja missäkö haluaisin olla? Kaupungilla tuntemassa sen energian joka siellä purkautuu, kaupungilla kuvaamassa, puistossa lukemassa kirjaa auringossa, mutta lepään nyt sitten täällä kotona peiton alla.

Unelmia

Elämä Barcelonassa ei poistanutkaan kaikkia ongelmia. En tosin niin olettanutkaan, mutta todella todella toivoin, että muuton jälkeen 
.ihottumat poistuisivat 
.minusta tulisi avoimempi hetkessä
.olisin iloisempi, rohkeampi, itsevarmempi 
.saavuttaisin hetkessä ja helposti unelmiani!


Äitini kirjoitti sähköpostissaan ettei itseään pääse pakoon. 


Sitä juuri toivoin tänne muuton yhteydessä. Ajattelin että jossain Ranskan yllä lentokoneessa istuessani muuttuisin sosiaaliseksi ja nauravaiseksi espanjattareksi, alkaisin puhua espanjaa sujuvasti viimeistään kahden täällä olo viikon jälkeen ja juttelisin ihmisille metrossa ja kaduilla, ravintolassa tilaisin sujuvasti sitä mitä haluan ja jopa kysyisin mitä tarjoilija suosittelee. 


Tätä ei siis ole tapahtunut. En missään tapauksessa ole pettynyt täällä oloon, mutta olen ymmärtänyt miten paljon asiat ovat omasta asenteesta kiinni. 




Viime viikolla poikaystäväni sisko, Jaana, joka on asunut jo monta vuotta Saksassa, kävi vierailemassa täällä. Puhuimme asiakaspalvelusta ja sen laadusta täällä ja Suomessa. Jaana oli sitä mieltä että Suomessa saa todella hyvää palvelua, olimme poikaystäväni kanssa hieman toista mieltä. 


Olen tavannut Jaanan vain muutaman kerran, joten en tunne häntä vielä kovin hyvin. Täällä ollessaan hän oli kuitenkin todella avoin ja iloinen. Hän jutteli todella paljon kenelle tahansa, ravintolassa hän kyseli tarjoilijalta mitä naapuripöydässä syödään, hän jutteli hotellin henkilökunnalle kuin omille ystävilleen.


Jälkikäteen ajattelin asiaa lisää ja tajusin että tottakai hän saa hyvää palvelua, jos hän itse kohtelee ihmisiä kuin he olisivat hänelle läheisiä. Hän itse tuo niihin tilanteisiin sen arvon, jolla hän saa hyvää palvelua. 


Hän on usein myös lomalla Suomessa vieraillessaan, rentoutumassa.


Tajusin myös miten paljon minuun vaikuttaa se etten ole täällä vain muutaman viikon pituisella lomalla, vaan elämäni on nyt täällä. 
Jos haluan voida paremmin, hymyillä enemmän, olla avoimempi, minun täytyy kohdata ne asiat, jotka tekevät minusta alakuloisen, ja ne asiat, jotka saavat elämän jopa tässä ihanassa ja valoisassa kaupungissa tuntumaan välillä toivottomalta. 




Silti olen ollut varsinkin tänään onnellisempi kuin aikoihin. Melkein kuukausi on jo kulunut ja selailin kuvia siitä kaikesta mitä olemme tehneet. Ja vaikka tuntuu että aika on kiitänyt ohi, olemme jo ehtineet nähdä vaikka minkälaisia katuja ja polkuja! :)




Täällä ollessa olen:


.liikuttunut niin paljon yhdestä katusoittajabändistä että minun piti poistua paikalta syrjemmälle kun aloin itkeä, enkä tarkoita mitään pientä silmien kostumista vaan kunnon itkua.


.ottanut miljoonittain kuvia


.syönyt aivan liikaa tomaattia. Tuntuu että olen elänyt monia päiviä Pans&companyn täytetyillä patongeilla, joissa on aina tomaattia välissä. Täällä kaikessa ruoassa on tomaattia (tai perunaa). ärsyttää! Ja ainakin tästä johtuen ihottumat käsissäni ovat hirvittävät. Tänne tullessa ne olin hyvin saanut ne rauhoitettua, mutta nyt on liikaa villiintymistä tapahtunut. Aivan liikaa! Elocon kuuri alkoi eilen. Toivottavasti rasvat jotka otin mukaan riittävät.
Toisaalta täällä ollessa olisi mielenkiintoista käydä lääkärillä ja saada tämän maan asiantuntemusta.. (jos osaisin espanjaa enemmän, voisinkin vaikka kokeilla)

Bull & Pear:in sovituskopissa 2.3. Kuvan ottamisen jälkeen läiskät ovat vielä suurentuneet, blaaaah!