.ihottumat poistuisivat
.minusta tulisi avoimempi hetkessä
.olisin iloisempi, rohkeampi, itsevarmempi
.saavuttaisin hetkessä ja helposti unelmiani!
Äitini kirjoitti sähköpostissaan ettei itseään pääse pakoon.
Sitä juuri toivoin tänne muuton yhteydessä. Ajattelin että jossain Ranskan yllä lentokoneessa istuessani muuttuisin sosiaaliseksi ja nauravaiseksi espanjattareksi, alkaisin puhua espanjaa sujuvasti viimeistään kahden täällä olo viikon jälkeen ja juttelisin ihmisille metrossa ja kaduilla, ravintolassa tilaisin sujuvasti sitä mitä haluan ja jopa kysyisin mitä tarjoilija suosittelee.
Tätä ei siis ole tapahtunut. En missään tapauksessa ole pettynyt täällä oloon, mutta olen ymmärtänyt miten paljon asiat ovat omasta asenteesta kiinni.
Viime viikolla poikaystäväni sisko, Jaana, joka on asunut jo monta vuotta Saksassa, kävi vierailemassa täällä. Puhuimme asiakaspalvelusta ja sen laadusta täällä ja Suomessa. Jaana oli sitä mieltä että Suomessa saa todella hyvää palvelua, olimme poikaystäväni kanssa hieman toista mieltä.
Olen tavannut Jaanan vain muutaman kerran, joten en tunne häntä vielä kovin hyvin. Täällä ollessaan hän oli kuitenkin todella avoin ja iloinen. Hän jutteli todella paljon kenelle tahansa, ravintolassa hän kyseli tarjoilijalta mitä naapuripöydässä syödään, hän jutteli hotellin henkilökunnalle kuin omille ystävilleen.
Jälkikäteen ajattelin asiaa lisää ja tajusin että tottakai hän saa hyvää palvelua, jos hän itse kohtelee ihmisiä kuin he olisivat hänelle läheisiä. Hän itse tuo niihin tilanteisiin sen arvon, jolla hän saa hyvää palvelua.
Hän on usein myös lomalla Suomessa vieraillessaan, rentoutumassa.
Tajusin myös miten paljon minuun vaikuttaa se etten ole täällä vain muutaman viikon pituisella lomalla, vaan elämäni on nyt täällä.
Jos haluan voida paremmin, hymyillä enemmän, olla avoimempi, minun täytyy kohdata ne asiat, jotka tekevät minusta alakuloisen, ja ne asiat, jotka saavat elämän jopa tässä ihanassa ja valoisassa kaupungissa tuntumaan välillä toivottomalta.
Silti olen ollut varsinkin tänään onnellisempi kuin aikoihin. Melkein kuukausi on jo kulunut ja selailin kuvia siitä kaikesta mitä olemme tehneet. Ja vaikka tuntuu että aika on kiitänyt ohi, olemme jo ehtineet nähdä vaikka minkälaisia katuja ja polkuja! :)
Täällä ollessa olen:
.liikuttunut niin paljon yhdestä katusoittajabändistä että minun piti poistua paikalta syrjemmälle kun aloin itkeä, enkä tarkoita mitään pientä silmien kostumista vaan kunnon itkua.
.ottanut miljoonittain kuvia
.syönyt aivan liikaa tomaattia. Tuntuu että olen elänyt monia päiviä Pans&companyn täytetyillä patongeilla, joissa on aina tomaattia välissä. Täällä kaikessa ruoassa on tomaattia (tai perunaa). ärsyttää! Ja ainakin tästä johtuen ihottumat käsissäni ovat hirvittävät. Tänne tullessa ne olin hyvin saanut ne rauhoitettua, mutta nyt on liikaa villiintymistä tapahtunut. Aivan liikaa! Elocon kuuri alkoi eilen. Toivottavasti rasvat jotka otin mukaan riittävät.
Toisaalta täällä ollessa olisi mielenkiintoista käydä lääkärillä ja saada tämän maan asiantuntemusta.. (jos osaisin espanjaa enemmän, voisinkin vaikka kokeilla)
 |
| Bull & Pear:in sovituskopissa 2.3. Kuvan ottamisen jälkeen läiskät ovat vielä suurentuneet, blaaaah! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti