Eilinen:
.ihanan kesäistä
.ylikallis bussimatka kaupunkiin
.Tampereen muutama terassi
.1 voitettu tietokilpailu, kaverin kaverin lähikapakassa
.iloinen mieli
.ystävä, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen
.aurinkoa psoriasiksen peittämille käsivarsilleni
.ylikallis bussimatka takaisin nykyiseen olinpaikkaani (bussikuski KAAHASI!)
Tänään:
nyt
.tunnen koko ajan kuinka olemattomat vatsalihakseni vetävät minut istumaan huonoon asentoon
.tunnen miten selkääni sattuu, kun en jaksa istua suorassa
.kynsilakkakokeiluita
illalla
.Euroviisut! :)
Ja olen nyt päättänyt:
On tullut aika alkaa pitämään minusta! Siis minun!
Ja on tullut aika alkaa pitämään minusta huolta!
Aloitan projektin lihasteni kasvattamiseksi!
Liityin taas Elixiaan ja tällä kertaa en aio hyljeksiä mitään siellä. Ennen kävin vain tanssitunneilla ja joogaa muistuttavilla fitness fusion-tunneilla, silloin tällöin venyttelyssä ja joskus harvoin salilla. Mutta tällä kertaa aion kokeilla kaiken powerista fitballiin. (Paitsi pyöräilytunnille en mene, ikinä!) Aion ottaa kunnonkohotuksen tosissaan ja näyttää hyvältä taas talvella kun kaikki pitää verhota kerrospukeutumisella kylmää vastaan.
En kestä enää tätä kehoni tunnetta voimattomuudesta ja vetelyydestä! Olen myös mielestäni laiha ja silti näytän löysältä. Laihtua en halua enää ollenkaan, mutta haluan olla kunnossa varsinkin kun
torstai 24. toukokuuta 2012
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Sattuma
Olen ollut tänään hyvin iloinen. Kävin Tampereella, Hämeenpuistossa, ostin Eurooppalaiselta torilta kalliita herkkuja:
.älyttömän superhyviä oliiveita yrttimarinadissa
.jotain muita jättisuuria hyviä oliiveita
.ranskalaisen patongin
.aurinkokuivattuja tomaatteja
ja söin niitä äidin, mozzarellan, salaatin, teen ja jopa viinin kanssa.
Tai siis äiti söi kanssani näitä hyviä hyviä ruokia. Katsoimme sarjoja ja huomasimme miten mahtavan hyvin viini, joka vain sattui löytymään kaapista, sopi niiden yrttioliivien kanssa.
Totuin kävelemään Barcelonassa joka päivä todella pitkiä matkoja. Kävelin poikaystäväni kanssa melkein joka päivä yli 5km. Ja myös todella monena päivänä yli 10 km. Luulen että useat, jotka ovat käyneet Barcelonassa ymmärtävät, että siellä vain tulee käveltyä hyvin paljon. Kyseinen kaupunki on yllättävän pieni, mutta silti jos kävellen on liikenteessä kävelyä vain kertyy paljon. (Olipa ehkä sekavasti selitetty.)
Moni varmasti aina kävelee työmatkoja tms. päivittäin, mutta en minä ainakaan ennen.
Yritän siis sanoa, että paluuni jälkeen olen kaivannut juuri sitä kävelyä ulkona, uusien (ja tuttujen) katujen katselua. Mutta koska Barcelonassa tuli käveltyä niin paljon, olin ja varsinkin jalkani olivat melko väsyneet palattuani Suomeen. Ja paluuni jälkeen olen levännyt, roikkunut netissä lukemassa blogeja ja yrittänyt järjestellä kaikkia tavaroita, jotka jätin lähtiessäni.
Tänään kuitenkin otin kameran mukaan Tampereelle ja kuvailin kuin turisti. Se tuntui mahtavalta. Ja huomasin että, joku muukin oli tehnyt aivan tätä samaa, paikkana vain Helsinki.
Ja seuraavaksi sarjassa: Wow, tekoturismivalokuvauksen huippuja, olkaa hyvä!
ps. pastellikynnet oli kokeilu Anttilasta! :)
.älyttömän superhyviä oliiveita yrttimarinadissa
.jotain muita jättisuuria hyviä oliiveita
.ranskalaisen patongin
.aurinkokuivattuja tomaatteja
ja söin niitä äidin, mozzarellan, salaatin, teen ja jopa viinin kanssa.
Tai siis äiti söi kanssani näitä hyviä hyviä ruokia. Katsoimme sarjoja ja huomasimme miten mahtavan hyvin viini, joka vain sattui löytymään kaapista, sopi niiden yrttioliivien kanssa.
Totuin kävelemään Barcelonassa joka päivä todella pitkiä matkoja. Kävelin poikaystäväni kanssa melkein joka päivä yli 5km. Ja myös todella monena päivänä yli 10 km. Luulen että useat, jotka ovat käyneet Barcelonassa ymmärtävät, että siellä vain tulee käveltyä hyvin paljon. Kyseinen kaupunki on yllättävän pieni, mutta silti jos kävellen on liikenteessä kävelyä vain kertyy paljon. (Olipa ehkä sekavasti selitetty.)
Moni varmasti aina kävelee työmatkoja tms. päivittäin, mutta en minä ainakaan ennen.
Yritän siis sanoa, että paluuni jälkeen olen kaivannut juuri sitä kävelyä ulkona, uusien (ja tuttujen) katujen katselua. Mutta koska Barcelonassa tuli käveltyä niin paljon, olin ja varsinkin jalkani olivat melko väsyneet palattuani Suomeen. Ja paluuni jälkeen olen levännyt, roikkunut netissä lukemassa blogeja ja yrittänyt järjestellä kaikkia tavaroita, jotka jätin lähtiessäni.
Tänään kuitenkin otin kameran mukaan Tampereelle ja kuvailin kuin turisti. Se tuntui mahtavalta. Ja huomasin että, joku muukin oli tehnyt aivan tätä samaa, paikkana vain Helsinki.
Ja seuraavaksi sarjassa: Wow, tekoturismivalokuvauksen huippuja, olkaa hyvä!
ps. pastellikynnet oli kokeilu Anttilasta! :)
lauantai 12. toukokuuta 2012
Päänahan psori
Näin unta viime yönä, että olin jossain juhlissa ja joku sanoi minulle, että voin syödä vasta kun valkoiset lastut päästäni ovat poissa.
Raavin psoriläiskiä päänahasta päivittäin. Välillä en edes huomaa että kädet ovat taas hiuksissa. Välillä huomaan katsoa lattialle ja valkoiset lastut peittävät lattiaa. Asunnossa, johon muutamme kesäkuun alussa, on vaaleat lattiat. Ehkä en sitten tunne niin huonoa omaatuntoa, kun sotken ihollani lattiat.
Tänään kampasin hiuksiani melko tiheällä kammalla ja kampa tarttui kiinni kohtiin, joihin oli yön aikana muodostunut arpia. Revin eilen lastuja päänahasta vimmalla irti. Psoriläiskien kohdalla iho ainakin nopeasti uusii itsensä, eikös läiskät juuri johdu siitä että iho ei ymmärrä että sen ei tarvitsisi uusiutua niin nopeasti.
Menen muutaman viikon päästä hakemaan taas lisää rasvoja lääkäriltä ja pitäisi ehkä pyytää myös joku apu päänahkaan. Joku taisi kommenteissa jossain vaiheessa kertoa jonkun aineen nimenkin.
Raavin psoriläiskiä päänahasta päivittäin. Välillä en edes huomaa että kädet ovat taas hiuksissa. Välillä huomaan katsoa lattialle ja valkoiset lastut peittävät lattiaa. Asunnossa, johon muutamme kesäkuun alussa, on vaaleat lattiat. Ehkä en sitten tunne niin huonoa omaatuntoa, kun sotken ihollani lattiat.
Tänään kampasin hiuksiani melko tiheällä kammalla ja kampa tarttui kiinni kohtiin, joihin oli yön aikana muodostunut arpia. Revin eilen lastuja päänahasta vimmalla irti. Psoriläiskien kohdalla iho ainakin nopeasti uusii itsensä, eikös läiskät juuri johdu siitä että iho ei ymmärrä että sen ei tarvitsisi uusiutua niin nopeasti.
Menen muutaman viikon päästä hakemaan taas lisää rasvoja lääkäriltä ja pitäisi ehkä pyytää myös joku apu päänahkaan. Joku taisi kommenteissa jossain vaiheessa kertoa jonkun aineen nimenkin.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Maailman mahtavin ranta
Barcelonasta paluuni jälkeen olen taas ollut koditon. Tänään kuitenkin allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Muutan taas omaan kotiin Tampereelle!! Muutto tosin tulee olemaan vasta 2.6.
Tulevaan kotiini olen todella tyytyväinen! Sopivan kokoinen kaksio, lähellä Tampereen keskustaa, vanhassa talossa!!
Paluumatkalla Barcelonasta kävimme Bilbaossa, joka oli mahtava paikka. Yllä oleva kuva on kylästä Bilbaon lähellä. Rannalla oli vain muutama ihminen meidän lisäksemme. Kuvasimme auringonlaskua niin antaumuksella että myöhästyimme viimeisestä metrosta ja juoksemalla ehdimme viimeiseen bussiin, jolla pääsimme takaisin Bilbaoon ja hotelliimme.
Katselin muitakin kuvia kyseiseltä rannalta ja aloin huvikseni ja kokeilun vuoksi muokata yhdestä minusta otetusta kuvasta pois ihottumaläiskiäni. Olin jo tyytyväisesti muokannut kaikki läiskät jaloistani näkymättömiin ja olin tallentanut kuvan ja sitten vasta tajusin että en ollut tehnyt mitään käsissäni oleville läiskille. Avasin kuvan uudelleen ja tajusin että kuvassa ihottumaläiskiäni ei edes näy käsissä. Mukavaa!
maanantai 7. toukokuuta 2012
Seikkailu jatkuu Suomessa
Barcelonan, Sitgesin, Valencian, Zaragozan, Bilbaon ja Milanon jälkeen olen taas takaisin Suomessa. Viikkoa vaille kolmen kuukauden seikkailu oli hyvin antoisa, tosin aivan liian lyhyt.
Ennen lähtöä toivoin että kesä olisi saapunut espanjaan jo aikaisemmin, mutta kevät viipyi pidempään. Vasta Milanossa paluumatkalla, kolme päivää sitten oli kuuma, hellepäivä. Istuin Milanossa Duomon portailla ja sain vielä matkan viimeiset auringot käsivarsilleni.
Olen taas päässyt hieman lähemmäs sitä mielentilaa, jossa olin silloin ennen ihokatastrofia, (ihokatastrofi: se aika kun ihottumani levisi kaikkialle kehooni). Silloin ennen hyväksyin että ihollani on muutakin kuin pisamia, rasvasin kun ihottuma vaivasi ja elin elämääni ajattelematta mitä joku ajattelee, enkä myöskään itse ajatellut ihoani koko ajan.
Viimeisen kolmen kuukauden ajan olen saanut paljon muuta ajateltavaa ja toivon että myös täällä Suomessa jatkan iloisin mielin kesän ja auringon odottelua.
Tänään kävin Tampereella syömässä sushia ja oli aivan pakko ottaa kuva hämeenkadusta, koska se oli niin tyhjä. Käveleekö kello 19.30 hämeenkadulla oikeasti vain muutama ihminen ja onko tiellä todella vain kolme autoa?
Totuin kai siihen Barcelonan ihmisvilinään ja tungokseen varsinkin metrossa, että Tampere tuntuu autiolta. Olen vieläkin varma, että jossain oli joku tapahtuma jonne kaikki muuten hämeenkadulla oleilevat ihmiset olivat tuppautuneet tänään kello 19.30-19.45.
Ennen lähtöä toivoin että kesä olisi saapunut espanjaan jo aikaisemmin, mutta kevät viipyi pidempään. Vasta Milanossa paluumatkalla, kolme päivää sitten oli kuuma, hellepäivä. Istuin Milanossa Duomon portailla ja sain vielä matkan viimeiset auringot käsivarsilleni.
Olen taas päässyt hieman lähemmäs sitä mielentilaa, jossa olin silloin ennen ihokatastrofia, (ihokatastrofi: se aika kun ihottumani levisi kaikkialle kehooni). Silloin ennen hyväksyin että ihollani on muutakin kuin pisamia, rasvasin kun ihottuma vaivasi ja elin elämääni ajattelematta mitä joku ajattelee, enkä myöskään itse ajatellut ihoani koko ajan.
Viimeisen kolmen kuukauden ajan olen saanut paljon muuta ajateltavaa ja toivon että myös täällä Suomessa jatkan iloisin mielin kesän ja auringon odottelua.
Tänään kävin Tampereella syömässä sushia ja oli aivan pakko ottaa kuva hämeenkadusta, koska se oli niin tyhjä. Käveleekö kello 19.30 hämeenkadulla oikeasti vain muutama ihminen ja onko tiellä todella vain kolme autoa?
Totuin kai siihen Barcelonan ihmisvilinään ja tungokseen varsinkin metrossa, että Tampere tuntuu autiolta. Olen vieläkin varma, että jossain oli joku tapahtuma jonne kaikki muuten hämeenkadulla oleilevat ihmiset olivat tuppautuneet tänään kello 19.30-19.45.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)