:(

olen taas sotkenut elämäni. ja olen surullinen. ja kaiken lisäksi näen unia, jotka sotkevat ajatuksiani vielä aamullakin. ja itkettää.
olen jumittunut työhön, jota kukaan ei voi rakastaa. perustelen itselleni siinä työssä pysymistä sillä, että olen vakituinen kokopäiväinen työntekijä. mutta saan minimaalista kuukausipalkkaa ja suurin osa siitä menee vuokraan ja sen jälkeen ruokaan. en ole ostanut uusia vaatteita melkein puoleen vuoteen, lukuunottamatta kuutta erilaista raitapaitaa. jotenkin vaan jumituin niihin raitoihinkin.

olen jättänyt kotini sisustamisen taas kerran kesken. olin alussa niin innostunut ja sisustin ja mietin miten saisin tästä asunnosta, joka tuntui ensimmäiseltä omalta kodilta, mahdollisimman ihanan ja kotoisan. nyt haluaisin muuttaa jo taas jonnekin muualle. tuntuu, että osaan vaan paeta ja etsiä uutuutta. en osaa pysyä paikallani tai tulen surulliseksi ja negatiiviseksi.

Kaverillani on todettu nivelpsoriasis. Kamalaa. En tiedä onko kamalaa sanoa, mutta onneksi minulla on vain psori iholla, ei nivelissä.
Alaselkäni on ollut kipeä nyt viikon. Kävin viikolla sairaanhoitajalla ja kiropraktikolla. Silti sattuu.

Itsetuntoni on kateissa. ja olen surullinen.
En haluaisi nukkumaan, koska olen nähnyt niin tunnepitoisia unia, mutta väsyttää.

Ai niin ja keskellä poskeani on pieni piste ihottumaa! ARGH!!