Sain eilen tietää, että töissä on muutaman viikon kuluttua tulossa kehityskeskustelut. Ajattelin asiaa päivän mittaan ja päädyin pelkäämään, että irtisanoudun kesken kehityskeskustelun.
Jotenkin olen aina pitänyt kehityskeskusteluista ja palavereista ja tapahtumista töissä, joissa saa olla työyhteisössä, mutta vain istua paikallaan ja ajatella omia asioitaan. Aloin kuitenkin miettiä KEHITYSkeskustelua ja sitä ettei minulla ole tippaakaan halua kehittyä työssäni, jota tällä hetkellä teen.
Tosin tänään tuntui kivalta, kun asiakas osti kalliin tuotteen ja sain merkitä sen myynteihini, mutta silti enenmmän toivon, että ihmiset kuluttaisivat vähemmän.Olen myyjä, myyn. BLAAAH!
Haluan olla visualisti, sisäänostaja, suunnittelija! Haluan osata espanjaa, ruotsia paremmin. Haluan kommunikoida englanniksi sujuvasti. En halua, että enää ikinä kysyn englantia puhuvalta asiakkaalta suomeksi mikä on varasto, kun en muista.
No asiasta toiseen: Oi Blogger, mihin hävitit edellisen kirjoitukseni?
Ja kolmanteen: Lataan kai sitten uudelleen ne kuvat.
Ja neljänteen: Voi miksi menit tietokoneeni rikki ja sotkit sekä Bloggerin että elämäni.
Töiden jälkeen, lomani ensimmäisenä iltana minun piti mennä omaan kotiin siivoamaan, kyllä vain, siivoamaan. Koska olen tällainen nettiaddikti, tulin vanhempieni luokse lainaamaan tietokoneen latausjohtoa, jotta voisin testata onko vika latausjohdossa. Ja niinpä istun kello 22.02 tietokoneen ääressä kirjoittamassa tänne. Voi kotini, anteeksi, mutta olen tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti