pikku harmeja

Kun olin kirjoittanut tänne hiusten kampaamisestani ja sen tuottamasta ilosta, seuraavana päivänä kampani katkesi keskeltä. Ajattelin: no, voin kai kammata katkenneellakin kammalla. 

Seuraavana päivänä pesin pyykkiä ja kamman molemmat osat olivat pesukoneen päällä linkouksen aikana ja eivätkös ne molemmat tippuneet minipienessä vessassamme wc-pönttöön. Tilanteessa ajattelin mahtopontisesti: "Miksi maailman pitää tällä tavoin koetella?" 
Mutta onkohan tämä vihje: 
.älä kampaa tukkaasi, 
.vai osta nyt jo parempi harja?

Toinen esimerkki on uunin rikkoutuminen. En ole ikinä ennen ollut nöin innostunut leipomisesta ja ruoanlaitosta, ja eikös uunini mennyt rikki. No nyt on uuni jo korjattu ja eilen tein mustikkapiirakkaa tällä ohjeella.

Hyvää tuli, mutta senkin kanssa koin pientä vastustusta. Kirjoitin ohjeen paperille, jonka sitten voisin liata tietokoneeni sijasta. Olin kirjoittanut ohjeen alun väärin ja sekoitin aluksi sokeria ja munan, kun piti vatkata vaahdoksi voi ja sokeri. 

Joku, joka leipoo enemmän, olisi varmaan sanonut, että ei sillä järjestyksellä ole niin väliä. Olen kuitenkin päättänyt, että leipominen tässä innostuksen tilassa on tällä hetkellä minulle helpointa, kun teen kaiken ohjeiden mukaan. (Ja käytän ruoanlaitossa nykyään leikkuulautaa!! Sitäkään en ennen tehnyt. Pilkoin vain kaiken käsissäni ja toivoin etten tee haavaa veitsellä käteeni. Miten jotkut asiat ovatkaan helpompia ja kivempia kun tekee niitä "oikein".) 


Mutta siis kaksinkertaistin ohjeen, aloitin alusta ja siitä muna-sokeri vaahdosta tein piirakan päälliosan maustamattoman jogurtin kera.