perjantai 20. maaliskuuta 2009

ostin uudet housut!

okei.. ostin isommat housut.

heti olo on tuntunut laihemmalta ja paremmalta, vapaammalta. ihan kuin oisin laihtunut montakin kiloa :)
laihtuminen tuntui jo heti housujen oston jälkeen, siis olo vain keveni kun housut eivät enää kiristäneet. ja sen jälkeen kestänyt muutaman päivän oksennustauti laihdutti oikeasti.
jos siitä taudista nyt jotain muutakin hyvää pitää löytää niin ehkä kehoni puhdistautui ja voin nyt yrittää puhtaammalta pöydältä ravita itseäni.

ja opinnäytteen väliseminaarissa työn esittelykään ei jännittänyt, kun juuri tervehtyneenä ajattelin vain, että mikään ei ole niin kamalaa kuin oksennustauti.


muistaakseni kerroin, että sain kutsut työhaastatteluun. no.. eilen se sitten oli, järkyttävä ryhmähaastattelu! luulin, että ryhmässä olisi muita minun lisäkseni enimmillään ehkä viisi muuta, mutta muita olikin 14!
no ei se nyt ehkä kuitenkaan järkyttävä ollut, mutta tuntuu hassulta, että tänään vielä on tullut flashbackejä haastattelusta, sellaisia iiik, sanoinko oikeasti niin?!?
vaikka ennen haastattelua ei edes jännittänyt, silloin kun piti esitellä itsensä, kielitaitonsa, työkokemuksensa, esiintymiskokemuksensa jne.. alkoi ääni heiketä :( miksi ne kaikki muut olivat niin valmiin ja varman oloisia ja miksi tuntuu, että minä olen se pienin ja epävarmoin.

ihan kiva kokemus se silti kokonaisuudessaan oli, ehkä seuraavan kerran osaan olla varmempi.
tähän kyseiseen työhön pitäisi matkustaa yhteen suuntaan noin 40km, joten sen takia työ kyllä ei olisi minua varten, mutta olisihan se kiva yllättyä iloisesti ja tulla valituksi. luulen kuitenkin, että muiden häikäisevät kielitaidot menevät minun ekologisuus-tietämykseni ohi tässä tapauksessa.

hakemuksia oli tullut noin 200 ja 30 haastateltiin. sitä olen miettinyt koko päivän vastapainoksi niille typerille flashbackeille.

karkkilakko on jatkunut hyvin ja jaloista on melkein kaikki hilseily loppunut. kutitus on silti vielä tallella. karkinsyönnin keskellä muutama viikko sitten jalkojen läiskiä oikein särki, kun ne olivat niin kuivat ja hilseilevät.
Nyt tuntuu kuitenkin pahalta, kun läiskät, jotka minua eivät oikein ikinä ole haitanneet paranevat, ja käsiin, joita rakastan terveinä, tulee uusia pisteitä melkein pävittäin.


ainiin. sitoutumiskammoni on tullut takaisin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Moikka,

muista aina ,että avoimmuus psorin suhteen on aina hyvästä. Sen olet blogin suhteen tehnytkin. Olen itse kertonut psorista avoimesti työpaikalla. Se hälventää ennakkoluuloja. Toivottavasti saat duunipaikan. Lueskelen sun blogia jatkossakin, mutta enempää en jää jaakaan asioita ettet koe että mitähän toikin jaksaa miettiä...

Kaikkea hyvää!

- HH -