olin miettinyt kutsusta asti eli muutaman viikon, viime perjantaita ja kaverini synttäribileitä. ne olisivat paikassa, jonne joutuisin jäämään yöksi, ympäristössä, jossa tiedän jokaisen muun nauttivat alkoholia. tiesin, että koulun palautusten takia tulen olemaan väsynyt sinä päivänä ja että jos en juo mitään, haluan todella kovasti lähteä nukkumaan jo ennen kahtatoista. halusin kuitenkin nauttia siellä olosta ja suhtautua normaalisti alkoholiin.
päätin että ostan muutaman siiderin illaksi ja baarissa voin juoda muutaman lisää.
olen niin huono ajattelemaan ja näkemään itseni ulkopuolisin silmin. en tiedä onnistuuko siinä kukaan, mutta usein toivoisin, että mussa olisi sellainen sensuurinappula, jota osaisin painaa oikeissa kohdissa! nyt kuitenkin tutustuin sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa en tätä nappulaa tarvinnut.

bileet oli mukavat ja parasta siellä olikin ihmiset. varsinkin se yksi, jonka kanssa synttäribilehilesankari yritti saada mua yhteen, todella todella hienovaraisesti, siten ettei kummallekaan osapuolelle varmasti jäänyt yhtään mitään epäselväksi.
onnistuin juomaan muutaman salmarin liikaa, mutta muuten suhtauduin juomiseen kuin halusinkin. aamullakin olo oli melko tavallinen, väsynyt vain.
muut jatkoivat kuitenkin vielä bileiltana ekasta baarista siihen kylän toiseen baariin, mikä on pidempään auki ja tässä vaiheessa päädyin jo valitsemaan nukkumaanmenon. tämä yksi ihminen kysyi enkö tulisi mukaan vielä. en todellakaan jaksanut, mutta olin iloinen ettei tämä ihminenkään halunnut mennä sinne baariin kuitenkaan.. :)
niinpä kävelimme talolle, jossa suuri osa meistä kylän ulkopuolelta tulleita olisi yötä ja voin jo tässä vaiheessa kerota, että mitään muuta kuin juttelemista ei tapahtunut :) halusin jo mennä nukkumaan ja vierekkäin yritimme nukahtaa. en tiedä miksi aloimme jutella niin syvällisiä juttuja, mutta molemmat kertoivat mikä asia elämässä on sellainen, joka määrittelee nykyistä olemista. kerroin ihottumastani ja muutamasta muusta suuremmastakin asiasta, ja sain kuulla joitakin sen ihmisen juttuja.

oli ihanaa, kun tuntui, että tälle ihmiselle voin kertoa mitä vain ja tuntui, että toinen kuuntelee ilman mitään järkyttävää reaktiota. suurin reaktio ja sekin positiivinen sellainen oli ymmärrys. jatkoimme juttelua siihen asti, kun muut tulivat jatkoille. olisin halunnut jatkaa juttelua vaikka kuinka pitkään, mutta tuli uni ja sen jälkeen aamu, jolloin aloin ajattelemaan voisikohan se ihminen todella pitää minusta. kunpa tuon ajatuksen voisi sensuroida joka kerta!

selittäessäni yöllä kaikennäköisiä ihme asioita, joita en normaalisti kerro ihmiselle, jonka olen tuntenut yhden illan, tajusin, että seison melko tasaisella pohjalla elämässäni. pystyin kertomaan asioista ilman suurempaa liikuttumista. asiat tuntuivat sellaisilta, jotka ovat tapahtuneet, jättäneet erilaisia merkkejä minuun, mutta mennet jo ohi.
tajusin selittäessäni ihottumastani, etten vieläkään halunnut kertoa proristani, vaan puhuin vain ihottumastani.
tajusin myös, ettei se ihmisiin tutustuminen ole niin vaikeaa, kun vain tekee jotain muutakin koulun lisäksi (koulu tosin vie kaiken ajan), jossain sellaisessa paikassa, jossa niihin ihmisiin voi tutustua..