Eilen löysin kameran, joka on ollut hukassa noin 3 vuotta. Hylkäsin sen kai kun sain lahjaksi uuden ja nyt sen löysin vihdoin taas ihan sattumalta. Kamerassa oli kuvia kesiltä 2005 ja 2006.
Seurustelin 2006 kesällä ja näytin niin onnelliselta niissä kuvissa (ja todella laihalta). Mutta eilen enimmäkseen ihmettelin sitä miten onnelliselta näytin. Erosta on nyt kaksi vuotta ja koska olin seurustelun ajan ajatellut, että juuri tällaisen ihmisen kanssa haluankin viettää vaikka loppuelämäni, oli hieman raskasta erota hänestä. Vaikka tiesin jo jonkin aikaa ennen eroa, että emme sittenkään sovi toisillemme, ero oli silti kova. Olen kai ajatellut että koska seurustelulla oli niin ruma lopputulos (ero ja masennus) koko seurustelu oli jotenkin turhaa ja tuskallista. Hukutin jo seurustelun aikana itseni jonnekin todella syvälle, koska en osannut olla oma itseni. Nyt siis niiden kuvien katselusta tulin niin iloiseksi, kun muistelin kaikkia asioita joita teimme ja miten rakastunut silloin olin.
Tästä psorikokemuksesta olen taas ajatellut jotenkin täysin päinvastoin. Ruma kokemus, mutta koska lopputulos on ainakin tällä hetkellä henkistä kasvua, kaunis, terve iho, koko kokemuksen siis täytyy olla jollain tapaa hyvä.
Kai se antaa voimia jaksaa tätä.
Ennen myös finnit vaivasivat minua ja olin odotellut vain sitä hetkeä, kun voisin sanoa että olen nyt aikuinen eikä minulla ole enää finnejä. Mutta niitä oli jatkuvasti varsinkin leuassa vielä noin puoli vuotta sitten. Ja olin ajatellut silloin kun lukioaikoina söin roaccuttan-kuuria (akneen tarkoitettu lääke) että sitten olen aina onnellinen kun finnit todella ovat poissa.
Muutama vuosi roaccuttan-kuurin jälkeen finnit todella olivatkin poissa, jonka jälkeen niitä tuli kasvoille taas hieman lisää. Ja nyt siis olen taas aina onnellinen kun niillekin olen voinut sanoa heihei.
Ja täytyy mainita että myös apteekista ostamallani Decubal-kasvovoiteella voi olla kasvojeni hyvää ihoon jotain vaikutusta. Ehkä vain käytin ennen liian tehottomia rasvoja naamaan ja nyt kyseinen voide on melko tuhtia tavaraa, juuri sellaista jonkalaista olin ennen pelännyt, koska ajattelin että se lisäisi naamani rasvaisuutta.
Nyt katson vielä hieman Heroesia ja sitten nukkumaan!
Seurustelin 2006 kesällä ja näytin niin onnelliselta niissä kuvissa (ja todella laihalta). Mutta eilen enimmäkseen ihmettelin sitä miten onnelliselta näytin. Erosta on nyt kaksi vuotta ja koska olin seurustelun ajan ajatellut, että juuri tällaisen ihmisen kanssa haluankin viettää vaikka loppuelämäni, oli hieman raskasta erota hänestä. Vaikka tiesin jo jonkin aikaa ennen eroa, että emme sittenkään sovi toisillemme, ero oli silti kova. Olen kai ajatellut että koska seurustelulla oli niin ruma lopputulos (ero ja masennus) koko seurustelu oli jotenkin turhaa ja tuskallista. Hukutin jo seurustelun aikana itseni jonnekin todella syvälle, koska en osannut olla oma itseni. Nyt siis niiden kuvien katselusta tulin niin iloiseksi, kun muistelin kaikkia asioita joita teimme ja miten rakastunut silloin olin.
Tästä psorikokemuksesta olen taas ajatellut jotenkin täysin päinvastoin. Ruma kokemus, mutta koska lopputulos on ainakin tällä hetkellä henkistä kasvua, kaunis, terve iho, koko kokemuksen siis täytyy olla jollain tapaa hyvä.
Kai se antaa voimia jaksaa tätä.
Ennen myös finnit vaivasivat minua ja olin odotellut vain sitä hetkeä, kun voisin sanoa että olen nyt aikuinen eikä minulla ole enää finnejä. Mutta niitä oli jatkuvasti varsinkin leuassa vielä noin puoli vuotta sitten. Ja olin ajatellut silloin kun lukioaikoina söin roaccuttan-kuuria (akneen tarkoitettu lääke) että sitten olen aina onnellinen kun finnit todella ovat poissa.
Muutama vuosi roaccuttan-kuurin jälkeen finnit todella olivatkin poissa, jonka jälkeen niitä tuli kasvoille taas hieman lisää. Ja nyt siis olen taas aina onnellinen kun niillekin olen voinut sanoa heihei.
Ja täytyy mainita että myös apteekista ostamallani Decubal-kasvovoiteella voi olla kasvojeni hyvää ihoon jotain vaikutusta. Ehkä vain käytin ennen liian tehottomia rasvoja naamaan ja nyt kyseinen voide on melko tuhtia tavaraa, juuri sellaista jonkalaista olin ennen pelännyt, koska ajattelin että se lisäisi naamani rasvaisuutta.
Nyt katson vielä hieman Heroesia ja sitten nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti