sunnuntai 11. tammikuuta 2009

mietin hetken mistä kirjoittaisin ja ajatukset vain tuntuvat pyörivän samaa rataa. kaikkea sitä mitä olen jo kirjoittanut pyörii vain päässä. olen varmasti jo aikaisemmin toistanut itseäni, enkä viitsi enää kirjoittaa siitä sitkeästä pisteestä olkapäälläni, josta olen jo tullut vainohulluksi.
sitten mietin onkohan minulla lukijoita.. olisi mukava kuulla, jos teillä olisi jotain kokemuksia psoriin liittyen, josta haluaisitte että kerron omia kokemuksiani tai josta te itse haluaisitte kertoa.

olen täysin koukussa tähän kappaleeseen klik! ei paras musiikkivideo mutta koukuttava kappale. :)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jatka toki kirjoittamista, mukavaa kuulla että on mahdollista seurustella vaikka on psori:)
T:20vuotta sairastellut.

Anonyymi kirjoitti...

Minä käyn lukemassa blogiasi myös, itselläni psori ja on mukava lueskella miten muut nuoret tulevat sen kanssa toimeen. Toivottvasti tulee aurinkoinen kesä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisitko kirjoittaa seurustelusta? Itselläni on samassa kunnossa psori kuin sinulla suurinpiirtein, tosin poskipäihin on tullu psoria.
Niin sitä tulee vaa kotona oltua ja verettyä viinaa...

Anonyymi kirjoitti...

Hei Maria! Käyn usein lukemassa blogiasi. Se auttaa tosi paljon, tietää ettei ole yksin tämän paskan taudin kanssa. Olen 34v. pienen tytön äiti, olen ollut 12 v. naimisissakin. Psori ilmestyi pienenä läiskänä polven kohdalle 7 vuotta sitten. Se on ollut kauan samanlaisena, en edes tajunnut mikä se on, ajattelin vaan että joku ihottuma joka lähtee ajan kanssa. Ei lähtenyt. Nyt on polvessa jo 2 läiskää jotka suurenee pikkuhiljaa. Toiseen polveen on tullut myös. Korvien taakse ja hiuspohjaan. Ja muutama pieni myös selkään. Pari kertaa on ilmestynyt 2-3 pikkuläiskää myös naamalle (voi sitä kauhua) ne on onneksi aina hävinnyt jossain vaiheessa. Mutta tiedän että ne voi tulla milloin tahansa uudestaan. Meillä ei ole kellään suvussa tätä, en tiedä mistä se sai alkunsa silloin kun olin 27 vuotias. Haluaisin kokeilla tätä paganon dieettiä, mutta se vaikuttaa niin hankalalta kun pitäisi tehdä perheelle ja itselle eri ruuat, olen muutenkin vaativassa töissä ja aika on vähän. Ei ole helppoa. Yritän aina lohduttaa itseni että on miljoonia ihmisiä joilla on paljon vakavampia juttuja, tämähän ei ole mitään verrattuna johonkin muuhun vakavaan sairautteen. Mutta silti, tämä tuhoaa itsetuntoa ja aina mietin, miten ihmiset suhtautuu minuun. Miten mieheni suhtautuu tähän, tutustutiin kun olin nuori kaunisihoinen... Puhutiin asiasta, ei se häntä kuulemma yhtään häiritse, mutta mutta...
Jatka vaan Maria bloggisi kirjoittamista, täällä käy varmaan tosi paljon ihmisiä lukemassa. Minä käyn täällä hyvin usein ja olen tosi iloinen että bloggisi on olemassa. Hyvää jatkoa sinulle!!!

Anonyymi kirjoitti...

Niin mitä tulee seurusteluun niin itsellä on ollut useampi psorin puhkeamisen jälkeen (10 v sitten). Koskaan yksikään kumppani ei ole sanallakaan sanonut pahaa psoristani vaikka sitä on vaihteleva määrä. Länttien määrä kumminkin lasketaan kymmenissä ja isoimpien koko liki kämmenen kokoisia.

Aluksi sitä mietti että mitä toinen ajattelee ja onkohan se ihan OK, toisen mielestä että iho kukkii. Loppujen lopuksi ongelma on usein omassa päässä. Nykyään elän onnellisessa parisuhteessa ja eipä tuo psori puolisoa tunnu haittaavan.

Niin ja jos toinen ihminen tuntee olonsa kiusalliseksi psoriaatikon seurassa niin varmaahan on että suhde tälläisen ihmisen kanssa on turhaa. Terveellä ja hyvällä itsetunnolla eteenpäin!

Terveisin

Mies 28 v