hei taas!
kirjoitin tämän tekstin jo muutama päivä sitten, mutta en jaksanut tarkastaa sitä enää läpi, joten julkaisen sen vasta nyt.
muutama siis kommentissa mainitsi seurustelun.. hmm.. seurustelu on rankkaa. =) jättäisin sen mielelläni väliin ja voisin suoraan vastata kyllä jonkun ihanan ihmisen kosintaan ja olla kihloissa. en välttämättä edes haluaisi häitä, haluaisin vain olla kihloissa. mielestäni sellaiset parit ovat täydellisen romanttisia, jotka ovat pitkään, monia kymmeniä vuosia yhdessä ja sitten päättävät lopulta mennä naimisiin. ja jotenkin se että seurustelee on minulle täysin eri asia kuin olla kihloissa. tuntuu että romanttisuus on kaukana seurustelusta, mutta kihloissa oleminen tuntuu niin kauniilta ja sellaiselta ajalta jolloin molemmat tietävät, että tulen olemaan tämän henkilön kanssa (toivottavasti) aina.
olen seurustellut neljä kertaa, joista kaksi merkitsikin minulle paljon. kaksi aikaisempaa olivat ehkä enemmän sellaista kaveriporukalla hengailua, alkunuoruus-seurustelua.

elämässäni on ollut viisi psorivaihetta. tai oikeastaan kuusi kai, koska ensimmäinen oli se, jota en edes itse kovin paljon muista: psoria ei ollut, tai se ei vain näkynyt.

toinen vaihe: n.5v-13v psoria oli isoja läiskiä jalkapöydissä, nilkoissa, selässä, kyynärpäissä, häntäluun kohdalla ja polvissa. harrastin ahkerasti uintia ja muistan, kun toiset lapset katsoivat läiskiäni. muistan myös sen miten äiti tiukasti vain sanoi kotona, että älä välitä ja anna niiden muiden katsoa, kaikilla on elämän aikana vaivoja ja sairauksia minun vain on sellainen, joka näkyy enemmän kuin muiden. äiti on ihana :)

kolmas vaihe: n.13v-18v psori poistui muualta paitsi jalkapöydistä, nilkoista ja kyynärpäistä, käytin kortisonia silloin, kun se vaivasi. muuten en tainnut välittää. (olenpa ollut reipas:)

neljäs vaihe: 18v-syksy 2007, psoria oli jalkapöydissä, nilkoissa ja kyynärpäissä, mutta se ei vaivannut. tämä on ainoa vaihe, jonka aikana muistan psorin jopa lähteneen pois kokonaan ilman, että edes huomioin sitä ,että nyt se poistui. saatoin vain joskus tajuta että, eipä ole ollut ihottumaakaan vähään aikaan. tässä vaiheessa aloitin kasvissyönnin, ja luulen että tällä on ollut myös vaikutusta ihottuman häviämiseen. (en vain osannut ollenkaan yhdistää niitä kahta asiaa.) vielä tämän vaiheen ajan luulin, että ihollani oli vain jotain psorin tapaista ihottumaa, josta ei ole vain saatu selville mitä se on. ja luulen, että tämä helpotti suhtautumista siihen, koska ajattelin aina, että sittenhän se voi hyvin poistuakin, kun ei edes suostu kertomaan mitä on. tiesin kai lopulta, ettei ihottuma voi muutakaan kuin psoria olla, mutta kun ei ollut siitä varmuutta asia oli kai helppo selittää muillekin: jotain minkä alkuperää ei tiedetä, mutta ei se ole psoriasis.

viides vaihe: suuri ihokatastrofi, syksy 2007-kesä 2008: aika, josta olette blogissa lukeneet, paitsi tämän vaiheen alku. silloin käsiini alkoi tulla pieniä kuivia kohtia, joita en ikinä olisi ensin ajatellut samaksi ihottumaksi kuin isommat läiskät. muistan, että asuin silloin kylmässä asunnossa ja nukuin poikkeuksellisesti pitkähihainen paita päällä joka yö. alussa mietin, että johtuvatkohan kuivat kohdat, jotenkin siitä, ettei iho pysty hengittämään yöllä.. blaaah! kunpa vain olisin mennyt silloin jo lääkäriin. parin kuukauden aikana psori räjähti, sitten aloitin pagano-dieetin, kärsin kevään ja kesän alussa menin lääkärin ja näytin varmaan kamalalta lääkärinkin mielestä, kun sain koko kesäksi valohoitoja.

kuudes vaihe: nyt.
eli: jalkapöydissä on melko pehmeän tuntuiset, mutta isoimmat läiskät tällä hetkellä. ne ovat kuin pienit hauraat läiskät, joita kutittaa iltaisin, mutta paksulla rasvakerroksella ne suostuvat yhteistyöhön. kyynärpäissäni on kynnen kokoisen alueet, ja sitten käsiini, mahaani tai jalkoihini muutamaksi päiväksi ilmestyviä pieniä pisteitä ja sitä ärsyttävän sitkeää pistettä olkapäälläni lukuunottamatta, ihoni on terveen näköinen.

psorini on ollut vaiheissa 2-4 selvästi se psorin muoto, jossa on paksuja isoja läiskiä ja vaiheissa 5(+6) pisarapsori.
seurusteluni voin sijoittaa vaiheisiin kolme + neljä. ja mitä tästä voisikaan päätellä. seurustelu vähentää psoria! =)

ehkä seurustellessa ei ole aikaa miettiä psoria. suurin huolenaiheeni seurustellessani (siis sen lisäksi että miettii: tykkääköhän se musta oikeesti) on ollut se, että en ole saanut olla tarpeeksi yksin. tällä hetkellä liian kauan sinkkuna olleena en ymmärrä sitä, mutta kaikilla kerroilla olen joutunut selittämään monta kertaa, miksi haluan viettää yksin niin paljon aikaa, vaikka seurustelisinkin.

usein seurustellessa on myös onnellisempi koko elämäänsä. joten miksipä ei seurustelisi.. tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikkien muiden seurustelu on niin helppoa, kaikki muut vain ovat löytäneet toisensa. ja minä olen yksin. vielä noin kaksi kuukautta sitten, kun mietin haluaisinko edes seurustella vastaukseni oli ei.
olen onnellinen elämästäni juuri tällaisena ja iloinen siitä, että saan viettää vaikka koko päivän yksin ja koko viikon yksin, näen kavereitani juuri silloin, kun haluan ja saan päättää vaikka mistä asioista itse. mutta nyt, varsinkin joulun jälkeen, kun sain mietittyä kaikkia asioita, olen päätynyt siihen, että vaikka olenkin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, olisin varmasti vielä tyytyväisempi jos seurustelisin.

ja tämän kaiken alustuksen jälkeen pääsen nyt siihen, mistä alun perin ajattelin kirjoittaa. elämäni jakautuu siis psorin suhteen kahteen osaan. elämä ennen ihokatastrofia ja elämä ihokatastrofin jälkeen. sen voi monien muiden muuttuneiden käsitysten lisäksi nähdä siitä, miten suhtaudun psoriin.
ennen en ajatellutkaan psorin vaikuttavan seurusteluun. ajattelin, että kerron sitten siitä ihottumastani jos joku kysyy. oletin ettei se voi kenellekään olla niin iso juttu, että sitä pitäisi häpeillä. se vain sattuu olemaan ihollani ja muilla voi olla täysin erilaisia, muita vaivoja, aivan kuin äitikin sanoi.
sitten suhtautumiseni muuttui. ihoni muuttui. muutamalle jouduin kertomaan katastrofin aikaan, että en tiedä miksi se yht'äkkiä räjähti käsiin ja selkään ja reisiin ja joka puolelle. selitin jotain ruuasta ja paganosta ja sanoin kokeilevani kaikkea, että saan ihoni taas ennalleen.

sen jälkeen, kun ihoni parani olen ollut kaksi kertaa treffeillä (that's all). olen molemmilla kerroilla miettinyt, että nytkö minun pitää kertoa siitä, että iholleni saattaa yht'äkkiä ilmestyä hirveä ihottuma. nytkö pitää näyttää missä sitä on ollut ja miten se lähti pois ja että joskus se tulee uudelleen, mutta tällä kertaa menen heti lääkäriin. en ole siis seurustellut, en ole edes suudellut ihoni paranemisen jälkeen (tuskin enää edes muistan miten se tapahtuu) :/
vaikka olen tullut monella tapaa itsevarmemmaksi, olen tullut epävarmemmaksi siitä, mitä psorista kertoisin, jos joku kysyisi siitä jotain. olen tullut epävarmemmaksi siitä miten siihen itse suhtaudun. en voi enää vain olettaa, että se häviää. nyt tiedän, että se on joka päivä minussa. nyt tiedän, että se voi tulla mihin kohtaan vain. nyt myös tiedän miten valohoidot sen paransivat, mutta ei se minua aina lohduta.