hihii.. niin olenkin tainnut löytää jotain mielenkiintoista, kuten joku oli kommentoinutkin :)
mutta olen myös muuttanut takaisin metsän keskelle, jossa nettiyhteyteni on surkea. hyvin hyvin surkea. muutin lähemmäs kouluani tekemään viimeistä projektia, jotta valmistuisin ajallaan ja ilman suurempaa stressiä +jokapäiväistä edes-takaisin ajamista, joka alkoi syksyn aikana väsyttää hieman liikaa.
ja kävi niin kivasti, että täällä sen synttäribile-illan jälkeen tutustuin toiseenkin mielenkiintoiseen ihmiseen, ja nyt olen pussannut tätä toistakin. en tiedä missä vaiheessa toisen pussaaminen pitää lopettaa, tai täytyykö heille kertoa toisistaan jossain vaiheessa. jotenkin kai täytyisi ensin saada selville, mitä heistä edes ajattelen. toisen näen ystävänpäivänä treffeillä ja toista näen melkein joka päivä koulussa. molemmista pidän ja molempien kanssa oleminen on helppoa.
olen ollut hyvin erakko ennen ja juuri eilen mietin, miten kivalta (ja helpolta) elämä tuntuu, kun olen oppinut pitämään hyvin monista ihmisistä, joita kohtaan. ennen ärsyynnyin liian helposti muista ihmisistä ja siitä etten osannut olla oma itseni. käytin hirveästi energiaa siihen, että mietin miten missäkin tilanteessa kuuluisi toimia. nyt vain teen siten miltä tuntuu.
kerroinkin jo aikaisemmin miten avauduin ihottumastani sille, jonka tapasin kaverini synttäribileissä. tapasin tämän toisenkin oikeastaan siellä bileissä, mutta tutustuin häneen paremmin vasta viime viikolla. ja tälle toiselle päätin myös avautua ihottumastani, mutta tällä kertaa en pysynytkään niin rauhallisena vaan aloin itkemään, aika paljonkin.
miten muuten siihen kai voi suhtautua, jos toinen kertoo ihottumastaan ja itkeä tihruttaa, kuin sanomalla, että eihän sille voi mitään ja että ei se muuta hänen suhtautumistaan minuun. niin tämä toinen sanoi, kun näytin säälittävän pientä pistettä käsivarressani ja kyynärpäitäni ja itkin ja selitin jotain, miten paljon se vaikutti minuun.
olen siis näköjään päättänyt kertoa uusille tuttavuuksille heti alkuun tästä iho-ongelmastani. jotenkin se tuntuu olevan sellainen suuri muuri minulle, joka täytyy murtaa heti, etten jäisi miettimään ihottumiani ja voisin tutustua muihin ihmisiin paremmin.
ainiin ja tätä toista vannotin itkun keskellä, ettei psoriasis-sanaa saa ikinä sanoa minulle. heh. se oli niin koominen hetki, kun muistelin sitä jälkikäteen.
ihottumani voivat melko samalla tavalla, tänään tosin huomasin jaloissani muutamia ihan pieniä pisteitä ja kasvoissani ollutta pistettä olen rasvannut varmaankin aivan liian rajulla rasvalla, mutta haluan siitä eroon.
olen syönyt hirvittäviä määriä suklaata ja ketsuppia ja jossain vaiheessa sain päähäni, että mitä jos ruisleipä onkin minulle pahaksi ja olin syömättä ruisleipää muutaman viikon. mielestäni kyynärpäissäni olleet pisteet pienenivät melko nopeastikin, mutta toisaalta taas samaan aikaan lantion kohdalle ilmestyi muutamia hyvinkin ärhäköitä pisteitä, joten olen taas päätynyt kaupassa valitsemaan ruisleipää.
syön siis melko vapaasti mitä haluan, paitsi perunaa, valkoista viljaa ja maitotuotteita.
toisaalta unohdin noin kahdeksi viikoksi d-vitamiini-jekovitin, ja luulenkin, että tämä vaikutti myös niihin lantiolle ilmaantuviin pisteisiin. tai sitten se, että haluan huijata itseäni pitämällä kiristäviä housuja, jotta luulisin olevani kokoa 38. ei taida onnistua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti