tiistai 24. helmikuuta 2009

olen liikaa koukussa omenamehuun

en voi elää onnellisesti ilman omenamehua. sunnuntaina koin ikäviä hetkiä kun join viimeiset tipat omenamehua jo päivällä ja täällä korvessa on vain r-kioski auki sunnuntaisin. olin koko sunnuntai-illan ilman omenamehua ja vesi maistui niin pahalta. jekovitin (D-vitamiinitippoja) takia omenamehu on myös tärkeä osa jääkaappini sisältöä.
siskoni oli ostanut valion luomu omenamehua ja se oli niin hyvää! nyt kun päätin jättää sen karkinkin pois, luulen että alan vain juomaan mehua enemmän ja enemmän.

kävin viime viikolla lääkärissä uusimassa rasvareseptejäni. viimeksi kun täällä kävin lääkärissä (keväällä 2008, kun ihottumani oli alkanut tosissaan levitä käsissä) sain ikävän vanhan miehen lääkäriksi, jonka puheesta juuri ja juuri sai jotain selvää. Silloin kädestäni otettiin myös koepala, joka kai sitten loppujen lopuksi oli turha.. tai no kaikille muille paitsi minulle. Kai se jopa sille mumisevalle lääkärille oli aivan selvää että psoriasishan minulla oli. Silloin kuitenkin vasta päätin ymmärtää, että ihottumani on psoria.
Silloin kysyin tältä mieslääkäriltä mitä mieltä hän ruoan vaikutuksesta psoriin. Vastaus: ei sen ole todettu kyllä kovin paljoa vaikuttavan. Muistaakseni hän vielä lisäsi että suklaa, alkoholi ja tupakka kyllä vaikuttavat.
En silloin vielä tiennyt oikeastaan mitään valohoidoista. Jotain kokemuksia ja tietoa valohoidin eri muodoista olin lukenut netistä, mutta ajattelin että lääkäri varmaankin osaa valottaa tilannetta enemmän. Kysyin siis myös miten tämä mieslääkäri näkee valohoitojen vaikuttavan psoriin. Tyly vastaus oli että eipä se paljon ole ketään tuntunut auttavan.

hmmm.. kovin innostava se lääkärissä käynti ei ollut!!

Tällä kertaa lääkärini oli nainen, enkä tosin olisi enää edes suostunut menemään sille mieslääkärille. Kysyin miten hän näkee ruoan vaikuttavan psoriin. Vastaus oli täysin päinvastainen. Hän kertoi että tutkimuksia on tehty paljon ja asiasta ollaan puhuttukin paljon. Täysin suoraan hänkään ei tainnut sanoa että ruoka vaikuttaa, mutta se jutteluhetki tuki omaa näkemystäni siitä että ruoka todellakin vaikuttaa psoriin. Hän sanoi että eri ihmisille eri ruoka-aineet saattavat vaikuttaa aina eri tavalla ja kaikki on hyvin yksilöllistä.
D-vitamiinia ja kalaa kannattaisi myös syödä.
Koska jo tiesin, että valohoito todellakin auttaa minua, kysyin onko täällä mahdollisuutta valohoitoon. Ja vastaus kertoi niin paljon tästä paikasta: täällä kuulemma on joskus hoidettukin valohoidolla, mutta laite on ollut rikki jo muutaman vuoden, korjaaminen on kallista eikä osaavaa korjaakaan ole löytynyt. Niinpä tietenkin!!
En ymmärrä miten ihmiset pystyvät elämään maalla. en ymmärrä en ymmärrä en en en.
Ehkä se että olen asunut kaupungissa kaikki muut vuodet, paitsi neljä viimeistä vuotta, on jättänyt minulle sellaisen kuvan, että elämää voi helpottaa sillä, että asuu siellä kaupungissa!!
Jo ruokakaupassa huomaa miten täällä hitaus on valttia ja kalankaan ei tarvitse olla milläänlailla sen hintaista että sitä olisi opiskelijan varaa ostaa, kun muuta paikkaa kalan ostamiseen ei ole niin muut ihmiset joka tapauksessa ostavat sen kalliin kalan, jos kalaa haluavat syödä.

Eilen innostuin ajatuksesta, että pääsen täältä muutaman kuukauden kuluttua lopullisesti pois ja lähetin muutamalle kaverilleni ja myös äidilleni viestin: pääsen täältä pois! mä pääsen täältä pois! PÄÄSEN TÄÄLTÄ POIS! pääsen täältä pois!!
Olen tainnut miettiä sitä jo muutaman viikon joka päivä!!
Laskiaspullat tänään oli hyviä!!

1 kommentti:

Keittiövaaka kirjoitti...

Olen itsekin kuullut rasvaisen kalan suotuisista vaikutuksista psoriasiksen suhteen. Jos lompakkoa riipaisee liikaa, voi kalaöljykapseleillä kompensoida edes hieman!