lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja kommenteja. olipa virkistävää tuntea se kiukku psoria kohtaan joistain kirjoituksista, ja toisista kirjoituksista ihmettelin nyt itsekin miten hyvin jaksoin toivoa että kyllä se joskus vielä lähtee pois. nyt kun katson kuvia ihostani, joita olin viime talvena ottanut, tuli itku.
tuntuu kuitenkin, että pärjäsin hienosti silloin ja tällä hetkellä olen vain niin paljon vahvempi, kuin ennen ihokatastrofia. ja olen iloinen nykyisestä absolutismistani. :) jo alkoholin ajatteleminen saa huonon olon, joten ei tarvitse edes ajatella tekisikö mieli.

kommenteista mietin eniten sellaista, jossa kerrottiin nupson eli nuorten psoriaatikoiden facebook-ryhmästä. haluaisin liittyä siihen, mutta en silti halua, että jokainen joka facebookissa on kaverini näkee että minulla on psori. se saa paljastua vasta sitten, kun joku näkee ruman läiskän ihollani ja haluaa kysyä siitä jotain. en halua antaa sen leimata minua etukäteen.
ehkä sitten jos siellä olisi "minulla on jotain, mitä en halua myöntää"-ryhmä.

käsiäni kutittaa. tunnen käsivarsissa pieniä pisteitä, joita kutittaa. siellä näkyy myös pieniä kohtia, jotka voisivat vain kadota. olen miettinyt paljon sitä missä vaiheessa viime talvena käsiini ja jalkoihina alkoi ilmestyä pisteitä, ja missä vaiheessa vasta tajusin, että psori on levinnyt sinnekin. ja olen miettinyt taas sitä missä vaiheessa nyt todella menen lääkärille ja mihin menen lääkärille. olen taaaaas muuttamassa. tiedän, että muutan kesäksi tampereelle, kun vihdoin valmistun!! mutta sitä ennen muutan vielä ainakin kerran ja siellä minne muutan ei todellakaan ole mahdollisuutta käydä valohoidoissa.